Pertti Kavander, 93, kävelee päivittäin Halikon aseman pururadan pari kertaa ympäri. Hän aloitti kävelemisen surutyönä, kun hänen elämänkumppaninsa menehtyi vuonna 2023. Silloin Kavander huomasi, että reitillä olevat valot eivät toimineet ja oli yhteydessä rataa huoltavaan tahoon. Nyt valot toimivat ja Kavander on ottanut vetovastuun pururadan kunnossapidosta. Hän on avun kanssa käynyt kaatamassa reitin varrelta puita, jotka esimerkiksi uhkaavat kaatuessaan sähkölinjaa ja harventanut reitin laidan metsikköä. Niistä ja naapurien pihalta kaadetuista puista Kavander on tehnyt jo 15 peräkärryllisen verran haketta, jolla hän on kunnostanut pururataa.
-Katajan haketta olen tänne levittänyt. Se menee mukavasti lastenvaunujen pyörien alla, Kavander kertoo.
Hän haluaa huomioida monet pururataa käyttävät ihmiset, kuten esimerkiksi lähellä työskentelevän perhepäivähoitajan. Kävellessään pururadan reittiä Kavander tekee huomioita työstä, jota ympäristö vielä tarvitsee ja kotona hän kirjaa sen ylös mustaan vihkoonsa. Hänellä on tarkasti muistissa kaikki, mitä hän on pururadalla tehnyt minäkin päivänä.
Pururadan kunnostuksen lisäksi Kavander harrastaa tanhua, jota kävi opettamassa elämänkumppaninsa Ailan kanssa.
-Tanhun opettamiseenkin tarvitaan pari. Minut houkuteltiin mukaan ja päädyinkin opettamaan. Aila tarvitsi parin ja sitä kautta me tutustuimme, Kavander muistelee.
Kavanderin vaimo ja lasten äiti kuoli vuonna 1991, minkä jälkeen päävastuu talosta ja lapsista jäi kuljetusalan yrityksen omistaneelle Kavanderille. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja asuvat kukin ympäri Varsinais-Suomea. Kavander asuu tontilla, joka on hänen edesmenneen vaimonsa lapsuudenkoti, mutta jonne rakentui vuosien aikana uusi talo. Hän on asunut samassa paikassa yli 60 vuotta.
-Seutu on tullut tutuksi, niin voisi sanoa, Kavander myöntää.
Kotikadulla vastaan tulevat naapurit tuntevat miehen ja pysähtyvät juttelemaan. Samalla eläinrakas Kavander saa antaa rapsutuksia tuttavallisesti lähestyville koirille.
-Pertti tekee niin tärkeää työtä. Pururata on niin hieno, että kaverini käyvät täällä ihastelemassa sitä. Hänen panoksensa pitäisi tunnustaa isommin kaupungin toimesta. Hänet voisi nimittää vuoden salolaiseksi, tuumaa Marja Tiainen päättäväisesti.
-Teen tätä omaksi iloksi ja pysyäkseni kunnossa, toppuuttelee Kavander ja jatkaa viitaten toimittajaan, tässähän tätä juttua tehdään.
Kavander syö joka aamu kaurapuuroa, johon tulee tyrniä ja raejuustoa, niin kuin huippu-urheilijat konsanaan. Hänellä on projektissaan myös selkeät rutiinit.
-Jos teen työtä metsässä olen siellä pari tuntia ja tulen sen jälkeen juomaan kahvia ja syömään ruisleipää. Sitten jatkan hommia ja syön ruokaa vasta illemmalla. Töitä voi tulla tehtyä kahdeksan tuntia päivässä, Kavander kertoo.
Nyt Kavander pitää pakotettuna taukoa, kun hän sai puita siistiessään peukaloonsa tikkejä tarvitsevan haavan. Viikon päästä hän pääsee kunnolla taas työn touhuun.
Suunnitelmissa on kiskoa haitalliset juuret pois reitiltä, jotta mäessä tehtävät “puuskutustreenit” ovat niitä harjoitteleville mahdollisia. Kavanderin pihalla odottaa myös oksista tehty maja, jonka hän aikoo siirtää lasten iloksi aseman urheilukentän läheisyyteen.
-Tuon oksat tähän ja niistä lapset saavat itse rakentaa majan. Oksia on sen verran, että majassa on laajentamisen varaa.
Majapaikka sijaitsee lähellä koivun kannoista rakennettua sydäntä, jonka Kavander on tehnyt. Paikan Kavander on nimennyt Sydänpuistoksi.
-Tässä on minun sydämeni. Tämä homma pitää pään ja kropan kunnossa.
Hänellä on aikomuksena jatkaa pururadan kunnostusta vielä seitsemän vuotta, kunnes hän täyttää sata.
Nelli Spännäri
