Skotlantilaisen J.M. Barrien tarina pojasta, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi, ilmestyi jo 1900-luvun alussa. Maailmassa ei liene yhtään toista satua, jota olisi yhtä paljon analysoitu ja josta olisi esitetty niin monia tulkintoja kuin Peter Panista. Teosta on pidetty edistyksellisenä kuvauksena lapsen kehityksen avainvaiheista, mutta toisaalta kirjailija osallistui aikalaiskuvausten mukaan mielellään ystäväperheensä lasten leikkeihin. Ehkäpä hän halusi vain ilahduttaa lapsia tarinoillaan ja muistuttaa ettei aikuisenakaan kannata unohtaa leikkiä.
Wille Heino toteaa ohjaajan sanassaan, että Peter Panin tarina on aina ollut lähellä hänen sydäntään eikä hän tässä suhteessa ole totisesti ainoa! Teoksessa on jo valmiiksi kaikki menestyksen ainekset: hurjia seikkailuja, jännittäviä hahmoja ja tunteita laidasta laitaan. ”Se jokin” tässä sadussa on kuitenkin mystisyys ja taianomaisuus, joka verhoaa Mikä-Mikä-Maata ja Peter Pania. Kukapa ei haluaisi lentää ”toisesta tähdestä oikealle aamunkoittoon asti”?
Sauvon kesäteatterin Peter Panin käsikirjoituksen on J.M. Barrien alkuperäisteoksen pohjalta laatinut työryhmä Wille Heino, joka on myös ohjannut näytelmän, sekä Peter Pania esittävä Ronja Juusti ja Helinä-keijuna nähtävä Aada Sevón. Tarkoituksellista tai ei, mutta tässä näytelmässä Peter Panin hahmo ei ole samanlainen itsestään selvä sankari ja tarinan subjekti kuin useimmissa muissa näkemissäni versioissa. Sauvon esityksessä on tyttöenergiaa ja se on erittäin virkistävää! Sekä Helmi Reposen esittämässä Leenassa että Sevónin Helinä-keijussa on poweria ja heidän duettonsa oli myös näytelmän parhaita lauluesityksiä.
Sauvossa on aina panostettu esitysten visuaalisuuteen. Tällä kertaa lavastuksessa ei ollut liikkuvia osia, mutta se oli erittäin toimiva muuntuen välillä muun muassa laivaksi. Sari Stenlundin ja Laura Hannulan puvustus oli kertakaikkisen upea, värikylläinen, mielikuvituksekas ja satumainen. Puvut oli mietitty viimeistäkin yksityiskohtaa myöten: juhlakohtauksessa Mansikan, yhtä Kadonneista lapsista esittävän Amanda Alexanderssonin, seppeleessä oli mansikoita! Mikko Väärälän musiikki oli upeimmillaan merirosvojen saapastellessa näyttämölle ja erityisen hauska oli räppäävä kapteeni Koukku, jota Anu Lehtonen-Sonkki osuvasti esitti.
Käsikirjoitustiimi oli valinnut näytelmään seikkailuja sekä Ahdin valtakunnassa että Metsän kansan parissa. Aarni ja muut metsän kansalaiset toivat sekä ulkoisella olemuksellaan että arvokkuudellaan mieleen Tolkienin Taru Sormusten Herrasta tutut entit, puupaimenet. Ja välillä tietysti miekkailtiin merirosvojen kanssa hyvin vauhdikkaasti. Sauvon Kesäteatterin 24-henkinen näyttelijäryhmä koostuu suurelta osin lapsista ja nuorista ja energia on suorastaan käsin kosketeltavaa. Hieman haikeaa on havaita, että nämäkin lapset kasvavat vuosi vuodelta.
Vieressäni katsomossa istui pieni tyttö, ja meillä oli yhteinen suosikki: Nana-koira. Essi Airion akrobaattisen notkea liikehdintä yhdistettynä ilmeikkääseen näyttelemiseen oli sydämen sulattava yhdistelmä. Aada Sevónin Helinä-keiju oli sekä olemukseltaan että tulkinnaltaan juuri sellainen herkkä mutta ilkikurinen hahmo, jonkalainen me kaikki keijuihin uskovat tiedämme niitten olevan.
Kaikissa kunnon saduissa on opetus. Ei kannata koskaan kasvaa ihan aikuiseksi ja unohtaa satua ja leikkiä.
Esitykset 31.8. saakka
Peter Pan, Sauvon kesäteatteri
Ohjaus: Wille Heino
Käsikirjoitus: Wille Heino, Aada Sevón, Ronja Juusti
Musiikki ja musiikintuotanto: Mikko Väärälä
Pukusuunnittelu: Sari Stenlund, Laura Hannula
Laulunohjaus: Ann-Marie Heino
Koreografi: Salla Anttonen
Päärooleissa: Ronja Juusti, Aada Sevón, Helmi Reponen, Tuure Silfver, Salli Reponen, Essi Airio, Anu Lehtonen-Sonkki, Sami Olander
Elina Koskinen
