Salolainen toimittaja Maria Vakkuri (34) uskaltaa unelmoida. Yksi osoitus siitä on juuri julkaistu Elämäni sanoina – Muistojen kirja, joka kannustaa ihmisiä sanoittamaan elettyä elämäänsä kansien väliin.
– Haaveilin jo lapsena siitä, että minusta voisi joskus tulla kirjailija. Että voisin kirjoittaa työkseni erilaisia tekstejä, olivat ne sitten satukirjan tarinoita, lehtijuttuja, runoja tai markkinointitekstejä.
Yläkoulussa opettaja kuitenkin keskittyi kieliopin arviointiin niin paljon, että tekstin sisältö jäi sivuseikaksi ja arvioinnit olivat lannistavia. Vakkurille kielioppi oli vaikeaa, mutta päässä pulppusi monenlaisia ideoita.
Nyt kahden lapsen äiti työskentelee päivät matkailualan yrityksen markkinointisuunnittelijana, kirjoittaa freelancerina lehtiin ja pitää Hidasta elämää – hyvinvointisivustolla omaa blogiaan.
Joustava päivätyö ja toiminimiyrittäjyys mahdollistivat myös kirjan tekemisen.
– Toimittajana huomasin, kuinka ihmiset olivat usein sitä mieltä, että heidän elämässään ei ole mitään erikoista.
Ihmisiä haastateltaessa ja heidän kanssaan jutellessa moni huomasi Vakkurin mukaan kuitenkin itsekin, kuinka paljon heillä olisi kerrottavaa.
– Olen aikoinaan yrittänyt tehdä oman isäni puolella sukututkimusta. Huomasin sen, että liian monesta ihmisestä löytyy tietoa vain kirkon kirjoista; syntymä- ja kuolinaika. Ja kuitenkin ihmisiä kiinnostaisi se aika siinä välissä.
Vakkurin mukaan tehtäväkirjoja on tehty jo aiemmin esimerkiksi teemalla Kerro minulle isoäiti, mutta kaikki eivät koskaan ehkä pääsee juuri siihen rooliin elämässään.
– Halusin tehdä sellaisen kirjan, jota pystyy täyttämään lapsi tai aikuinen tai eläkeikäinen ihan missä tahansa elämänvaiheessa. Millään statuksella ei ole merkitystä.
Muistojen kirja on tarkoitettu ihmiselle, joka haluaa muistella elämänsä ikimuistoisimpia hetkiä tai muuten vaan kirjoittaa paperille palan elämänsä tarinaa.
– Kirjan avulla saa kerrottua tarinaansa myös seuraaville sukupolville.
Vakkuri kertoo aikanaan päättäneensä peruskoulun keskinkertainen todistus kädessään, että hänestä ei voisi ikinä tulla kirjailijaa.
– Päätin lähteä opiskelemaan ihan muuta alaa. Kuitenkin kaikkien vuosien ajan mielessä pyöri isäni neuvo, että omiin unelmiin piti uskoa.
Matkailualan perustutkinnon suorittamisen jälkeen Vakkuri kertoo työskennelleensä luontokeskuksessa Metsähallituksen palveluksessa. Työ oli kausiluontoista ja siksi edessä oli kouluttautuminen lähihoitajaksi ja työvuodet päiväkodissa.
– Sen jälkeen keräsin rohkeutta. Hain ja pääsin ammattikorkeakouluun, jossa suoritin medianomin tutkinnon journalismista ja viestinnästä.
Vakkurin mukaan lukion ja ylioppilastutkinnon puuttuminen on ollut asia, jota työantajat ovat lähes aina pohtineet. Itselläkin se on ollut mielessä, tausta on harvinainen kirjoittamista ammatikseen tekevälle.
– Saavutin oman unelmani monen mutkan kautta. Haaveen toteutuminen vaati paljon työtä ja kärsivällisyyttä, mutta kaikki on kuitenkin mahdollista vain, jos jaksamme uskoa onnistumiseen.
Vakkurin mukaan ihmisille kertyy elämän aikana paljon isoja ja pieniä haaveita. Ehkä kaikki niistä eivät toteudu, mutta jokainen unelma on silti yhtä arvokas ja tärkeä.
Muistojen kirja on tehtäväkirja; kysymyksiä ja pohdittavaa on moneen lähtöön.
– Puhutaan esimerkiksi tunne-elämästä lapsena, nuorena tai aikuisena. Mitä ajatuksia eri asiat ovat herättäneet tai mitä olet tuntenut tietyissä tilanteissa.
Sitten tuodaan muita aisteja mukaan ja käydään esimerkiksi lapsuuden koulumatka omassa mielessä uudestaan.
Mitä kaikkea siltä matkalta muistuu mieleen? Millainen maisema avautui lapsuuden kodin ikkunasta? Tai millaisia joulukoristeita teillä oli?
Muistojen kirja auttaa keskittymään yksityiskohtiin; näppäimistön sijasta ne kirjoitetaan entisajan tyyliin kynällä paperille.
– Toivon, että kynällä kirjoittaminen ei ole katoava taito.
Maria Vakkuri kuvaa itseään luovaksi kirjoittajaksi. Häneltä tilataan muun muassa runoja ja kaupallisia tekstejä eri tarkoituksiin.
– Minulta pyydetään tekstejä esimerkiksi häihin ja hautajaisiin. Pidän yritystoimintaani mukavana harrastuksena ja etuoikeutena; saan kirjoittaa tekstejä ihmisille.
Hidasta elämää -blogissaan Vakkuri kirjoittaa usein lapsiperhearjesta ja siitä, mitä yhteiskunnassa nykyään vaaditaan ihmisiltä.
– Että täytyisi suoriutua täydellisesti työelämässä ja vanhempana, harrastuksessa ja kaikilla elämän osa-alueilla.
– Jokainen meistä kaipaa elämässä kannustavia sanoja, vertaistukea ja tunnetta, että tulee aidosti nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
Pekka Mäenpää
