Salonjokilaaksossa käynnistyy ensi viikolla juttusarja salolaisista paikannimistä.
”Salosta nimittäin” avaa ikkunoita historiaan salolaisten paikannimien kautta.
Mitä paikannimet kertovat nykyisen Salon alueen historiasta, ihmisistä ja kerroksellisesta menneisyydestä?
Pitkän linjan paikannimistön tutkijan ja suomen kielen opettajan Johanna Halosen juuret ja tutkimustyö ovat viime vuosina nivoutuneet tiiviisti Saloon ja erityisesti Halikon ja Kuusjoen seuduille.
–Paikannimet kertovat arjen historiaa. Ne ovat usein vanhempia kuin yksikään rakennus ympärillämme, Halonen sanoo.
Suomen kielen lisäksi muun muassa historiaa ja arkeologiaa opiskellut ja Salon paikallisopaskoulutuksenkin suorittanut Halonen kertoo äidin puoleisen sukunsa olevan kotoisin Kuusjoelta Impolan kylän Joulu-nimisestä talosta.
Taloa ei enää ole, mutta nimi elää ja kertoo hyvin vanhasta saamenkielisestä nimikerrostumasta. Nimi Joulu viittaa nimittäin saamenkieliseen tulvaniittyä tarkoittavaan sanaan ja talonpaikan historiaan.
-Kuuntelin jo lapsena radiosta Kielikorva-nimistä ohjelmaa. Kotonamme oli paljon kirjoja ja meillä luettiin paljon.
Suomen kielen opettajan työn ohella Halonen on työskennellyt paikannimistön ja asutushistoriallisen kielitieteen parissa 1990-luvulta lähtien. Hänellä on nimistötaustaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistönhuollosta ja Nimiarkistosta sekä Suomen Sukututkimusseurasta. Lehtiin kirjoittamisesta hänellä on pitkä kokemus Alma Median lehtien kielipakinoiden kirjoittajana. Hän ehti osallistua myös ammatinvalintaansa vaikuttaneen Kielikorva-ohjelman viimeisten lähetysten tekoon taustatöiden tekijänä.
Ensimmäisessä tekstissä syvennytään Salon nimen historiaan.
Nimi Salo on aiemmin tarkoittanut nykyisen Uskelan kirkkomäen ja Sairaalanmäen aluetta, jolla on ollut kylä ja nimi jo varhaisella rautakaudella, vaikka ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta Salosta onkin vasta vuodelta 1325.
-On luontevaa aloittaa kotikaupunkimme nimestä.
Sarjan ideana on lähteä liikkeelle tutuista nimistä ja edetä vähitellen kohti vähemmän tunnettuja. Jokainen teksti avaa lukijalle uuden näkökulman omaan elinympäristöönsä.
Halonen on puhunut paikannimistöstä Salossa ennenkin. Hän on tehnyt Salon kansalaisopistolle kolme luentosarjaa, joissa on käsitelty muun muassa Salon seudun rautakautta, keskiaikaa, kirkon varhaista historiaa ja paikannimien kertomia muuttoliikkeitä.
Aihepiirit ovat ulottuneet rautakautisista Hiidestä ja Kärävuoresta keskiaikaisen piispa Catilluksen kautta hämäläisten eräretkiin.
–Tällä kertaa ei ole tarkoitus luennoida vaan herättää oivalluksia: miksi paikka on nimetty näin, mitä se kertoo ja miksi sillä on edelleen merkitystä, Halonen sanoo.
Juttusarjan taustalla kulkee myös toinen ajankohtainen tutkimusaihio.
Halonen valmistelee väitöskirjaa, joka käsittelee Turun hiippakunnan varhaisinta maaomaisuutta ja piispanpöytää asutushistoriallisen kielitieteen näkökulmasta. Tutkimus liittyy suoraan suureen merkkivuoteen: Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli täyttää tänä vuonna 750 vuotta.
Vuonna 1276 perustettu tuomiokapituli on Suomen vanhin virasto ja koko maan varhaisimman julkisen hallinnon ja oikeuslaitoksen lähtökohta.
Juhlavuoden teemana on Sydämen sivistystä 750 vuotta, ja sen myötä tarkastellaan kirkon merkitystä sivistyksen, kulttuurin, hallinnon ja yhteiskunnallisen keskustelun rakentajana – ennen ja nyt.
Halosen tutkimuksessa katse kohdistuu erityisesti Salon Kuusjoen keskiaikaiselle piispantilalle, jonka paikannimistöstä avautuu poikkeuksellisen kirkas näkymä 1200-luvun kirkolliseen hallintoon, piispoihin ja heidän maaomaisuuteensa.
Halonen kokoaa parhaillaan myös Rikala-seuran kotiseutusarjaan julkaisua Halikon paikannimistöstä seuran tulevaa juhlavuotta varten.
Salosta nimittäin -palsta liikkuu kuitenkin Halikon sijaan koko nykyisen Salon alueella. Mukana on sekä kaikille tuttuja paikannimiä että sellaisia, joiden merkitys on vuosien saatossa unohtunut. Halikon paikannimijulkaisussa on kyse harvinaisen kunnianhimoisesta ja paikallisesti merkittävästä kokonaisuudesta: sama tutkimus palvelee sekä ajankohtaista journalismia että pysyvämpää kotiseututyötä.
Salon tarina jatkuu
Halosen ”Salosta nimittäin” jatkaa omalla tavallaan Salon historiallisen museon ja Salonjokilaakson yhteistä Salon tarina -juttusarjaa, joka sai valtavasti palautetta ja kiitosta lukijoilta.
Pääosin amanuenssi Anna Väänäsen kirjoittamat kiinnostavat tekstit toivat lukijoiden tietoon museokokoelmiin talletettuja esineitä, valokuvia ja muistitietoa mielenkiintoisten nostojen kautta.
Tekstit ovat edelleen luettavissa Salonjokilaakson verkkosivuilla ja digilehtiarkistosa.
Pekka Mäenpää
