Tarinat ja tunnelmat yhdistävät Veturitallin kesän näyttelyitä.
Erika Adamssonin Paikan henki -näyttelyn on tarkoitus kuljettaa katsoja ajasta, tunnelmasta ja paikasta toiseen. Valokuvamaisten maalausten on tarkoitus tuoda esiin ihmisyyden kirjo ja erityisesti naisten roolien ja työtehtävien muutos vuosikymmenten edetessä.
– Kesään kuuluu paljon tunnemuistoja, joten nämä näyttelyt sopivat tänne oivasti kesän ajaksi, Salon Taidemuseo Veturitallin intendentti Minna Nyqvist kertoo.
Adamsson toimii Turun Ammattikorkeakoulussa maalauksen lehtorina ja hänestä taiteilijuus antaa pontta opettajuuteen.
– Minulla ei ole opiskelijoille mitään uutta annettavaa, ellen itse luo samalla uutta, hän sanoo.
Adamssonin näyttelyssä uskalletaan käsitellä myös traagisia tapahtumia, surun sävyjä.
– Teokset vievät esimerkiksi kouluampumisen äärelle, Adamsson paljastaa.
Surun sävyt hän on nimennyt osittain paikkojen mukaan: Jokela, Lehtimäki.
– En halunnut mässäillä uhreilla ja tapahtumilla, vaan enemmän tuoda esiin sitä, jääkö paikkoihin tapahtumien jälki. Jääkö sinne jokin kummittelemaan?
Adamsson ei maalaa kankaalle vaan heijastavalle alumiinipinnalle, joka muuttaa teosta riippuen siitä, millaisessa valossa ja sijainnissa sitä katsoo.
– Töissäni on ristiriita, sillä yritän vangita valokuvamaisesti tietyn hetken maalaamalla, joka vie oman aikansa. Yritän myöskin kaksiulotteisesti vangita kolmiulotteisuuden, hän sanoo.
Adamssonin työt vievät niin kauas kuin lähelle. Hän tulkitsee teoksissaan kotikaupunkiaan Turkua, eri alueiden kotimuseoita ja myös Saloa.
Galleria Sivuraiteella Saana Murtin Keramiikkaveistoksia näyttely tuo esiin inhimillisyyttä, näyttämättä ihmisiä.
– Murtin töissä keskitytään muistojen häilyvyyteen ja ajan kulumiseen, Nyqvist raottaa näyttelyn teemoja. Murtin työt edustavat ajattelua kolmiulotteisesti.
– Pohdin töissäni, miten kuvata ihmisyyttä, Murtti sanoo.
Keskiössä on inhimillinen kokemusmaailma, myös sen näkymättömät puolet.
Hänen töissään näkyy käsillä tekeminen, kehollisuus ja hänen kehittämänsä tekniikat. Murtti haluaa myös tuoda esiin ihmisen keräilijäluonnetta.
– Minua kiinnostaa, mikä suhteemme on teollisuuteen ja miten se on muovannut suhdettamme esineisiin.
Joskus keräily voi ottaa otteen ihmisestä ja tavarat vievät ihmistä, eikä toisinpäin.
Hän ei ole halunnut töissään selittää kaikkea auki, vaan jättää tulkinnan varaa myös katsojalle, sillä se täydentää teoksen.
Nostalgian jäljillä
Näyttelyn yhteydessä julkistettiin myös Erika Adamssonin töitä kokoava kirja nimeltään nostalgia.
– Nostalgia tarkoitti ennen koti-ikävää. Nyt se tarkoittaa kokonaisuudessaan kaipuuta menneeseen, jonka yritän töissäni vangita.
Erika Adamssonin Paikan henki ja Saana Murtin Keramiikkaveistoksia näyttelyt nähtävissä Salon Taidemuseo Veturitallissa 31. elokuuta saakka.
Nelli Spännäri
