Salolainen paikannimistö on sekä hyvin yleissuomalaista että toisaalta erikoisuuksien leimaamaa. Tällä kertaa nostan esiin yhden harvinaisen mutta usein kysytyn salolaisnimen, nimittäin Röysyn.
Maanmittauslaitoksen mukaan koko Suomessa on kaksi Röysy-nimistä taloa, kaksi Röysy-nimistä peltoa, Röysynpelto-niminen tontti, yksi Röysymäki ja toinen Röysynmäki sekä Röysynkulma ja osoitenimenä Röysynkulmantie.
Kaikki nämä kahdeksan peruskartan nimeä ovat nykyisen Salon alueella. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmissa on lisäksi tietoa hieman useammasta Röysy-nimestä, mutta niidenkin levikki on kovin salolainen.
Kiikalan Rekijoen Röysynkulman Röysy on Iso-Lempan talon entinen torppa, joka mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1787, jolloin siellä asuivat torppareina entinen pitäjänräätäli Johan Lemberg ja hänen vaimonsa Maria Simontytär Kiikalan Kaukolta. Sukunimen Lemberg perusteella räätäli-Jussi saattoi olla Lempan talon omia poikia. Röysy erotettiin omaksi lohkotilakseen vuonna 1910. Kirkonkirjoissa nimi on alusta lähtien Röysy torp.
Kiikalassa on myös toinen Röysy-nimien keskittymä. Yltäkylässä on Röysynsuo-niminen tontti ja Röysynojan niitty. Röysynoja laskee Sikasuosta Omenojärveen, ja sen ojanotkoa kutsutaan Röysynnotkoksi. Nimiarkiston keruutallenteen mukaan Röysynnotkossa on joskus tapettu joku isäntä, ja siksi siellä kummittelee. Röysynoja mainitaan Kiikalan Yltäkylän ja Suomusjärven Hermolanpyölin rajapaikkana vuonna 1795, mutta rajapaikkana se on tunnettu ainakin vuodesta 1593 lähtien nimellä Mäntyojansuu.
Muurlan Pyölin Röysymäki eli Röysy on jyrkähkö kallioalue Lutvahanmäen eteläpuolella. Nimiarkiston lähes satavuotiaan keruutallenteen mukaan nimi johtuisi paikan louhikkoisuudesta ja irtokivistä. Vuonna 1779 isonjaon kartassa nimi on asussa Röysynmäki.
Perttelin Kaivolan Röysy on laaja pelto Kurajoen rannalla Kalevanpellon itäpuolella. Myös Perttelissä on toinenkin Röysy, Valkjärvellä Ison-Rytkön rannalla ollut Röysy-niminen torppa, josta on tietoja 1780-luvulta lähtien. Nimiarkiston keruutietojen mukaan torppa on saanut nimensä paikalla aiemmin sijainneen entisen niityn mukaan. Isonjaon kartoissa nimi on mainittu vuonna 1795 asussa Räysy äng ja vuonna 1866 asussa Röysy. Kirkonkirjoissa Röysyn torppa on kirjoitettu välillä asussa Röysy, välillä Röyse tai Röysä.
Suomusjärven Kitulan Röysy on laaja peltoaukea metsäpalstojen keskellä Hinttalan kylän rajalla. Pellon osista on käytetty nimiä Taka-Röysy, Etu-Röysy ja Keski-Röysy. Nimi mainitaan vuonna 1779 isonjaon karttaselitelmässä asussa Röysynijttu. Sen itäpuolella on Röysynmäen metsäinen kallioalue. Nimiarkiston kokoelmissa mainitaan myös Suomusjärven Hintan Röysy, joka on ollut ”niityn tapainen”. Kyse lienee samasta niitystä. Suomusjärven Lahnajärven Röysynoja eli Ojaniitynoja on Kukinhuoneenharjun länsipuolta Lahnajärveen laskeva luonnonoja, jonka yläjuoksulla on Röysynpelto. Pelto mainitaan vuonna 1827 asiakirjoissa asussa Röysinpeldo.
Edellä mainittujen lisäksi Nimiarkisto tuntee muutaman Röysy-nimen myös Salon ulkopuolelta. Someron Lautelassa on ollut Röysy-niminen pelto Paakan maalla. Lohjaan nykyisin kuuluvan Karjalohjan Särkijärven Röysy on entinen torppa. Vuoden 1765 kartassa torpan paikalle on merkitty nimi Reusenitu tai Rouse Nitu.
Samoin Lohjaan nykyisin kuuluvan Sammatin Leikkilässä on Röysyniittu, pieni metsittynyt pelto Kirmusjärven länsirannalla. Sammatin Haarjärvellä taas on ollut Röysyn torppa sekä Sammatin Luskalassa Rähkämännyn tiellä Röysynporras-niminen pieni suo, joka on merkitty isonjaon karttaan asussa Röysynnitu. Samanniminen torppa mainitaan vuonna 1775 asussa Röysyporta torp. Itse Röysynporras on ollut silta Vähästä-Ruokjärvestä Isoon-Ruokjärveen virtaavan ojan yli.
Röysy-nimien levikki on siis hyvin itäsalolais-lohjalainen. Nimiarkiston kokoelmissa on vain kaksi muuta nimirypästä, joista toinen on luovutetussa Karjalassa Säkkijärven Heinlahdella: Heinlahden Röysy- tai Ryösy-nimisen pellon lähellä on myös Ryösynkoski. Suomussalmen Kiannassa on Röysypuro-niminen luonnonoja, joka laskee Kivijärven Röysylahteen. Peruskarttaan ojan nimi on tosin merkitty Ryösypuroksi.
Röysy ja ryösy voisivat murteellisina sanoina tarkoittaa samaa, vaikka levikit ovat kovin kaukana toisistaan.
Satakunnassa Siikaisten Leväsjoella Ryösy on metsäinen alue, joka mainitaan vuonna 1684 nimellä Röss land ja Rösso Landh Medh Bärgh och Gros Fwru Skogh. Ryösyn maasto on merkitty nykyiseenkin peruskarttaan hyvin louhikkoisena. Puolangan Rasinkylässä Ryösy-nimiä selitetään ryönällä, huonosti kasvavalla heinällä.
Ähtärin Peränteen Ryösy-niitystä kerrotaan, että ”se on ollut semmosta ryösyä, niin rummaa maata, ettei lehemäkkää oo päässy kulukemaa”.
Suomenruotsalaisessa paikannimistössä esiintyvät sanat rös, rösa ja röse, jotka viittaavat kivisiin metsäalueisiin ja kivikkoihin, erityisesti rajamerkeiksi rakennettuihin kivikasoihin. Murteissa ne on voitu ääntää hyvinkin röysyn tapaisesti röysön, röysi. Pöytyän Kyrön Röysmäki ja Merikarvian Kasalan Röysteeni lienevät samaa perua. Näyttäisi siis siltä, että salolaisten Röysy-nimien taustalla on ruotsin kielestä omaksuttu sana rös, joka viittaa juuri kivikkoisuuteen.
Johanna Halonen
suomen kielen opettaja
ja nimistöntutkija
”Salosta nimittäin” avaa ikkunoita historiaan salolaisten paikannimien kautta. Mitä paikannimet kertovat nykyisen Salon alueen historiasta, ihmisistä ja kerroksellisesta menneisyydestä? Pitkän linjan paikannimistön tutkijan ja suomen kielen opettajan Johanna Halosen juuret ja tutkimustyö ovat viime vuosina nivoutuneet tiiviisti Saloon ja erityisesti Halikon ja Kuusjoen seuduille.
