Kuka olisi uskonut, että pieni sattuma kadulla voisi suistaa tavallisen taksikuskin elämän tyystin raiteiltaan – tai ehkä tässä tapauksessa ajoradaltaan? Kari Virtanen, tämä tavallistakin tavallisempi helsinkiläismies, on tainnut puolivahingossa hautoa kaksinkertaista salaisuutta, joka tosin loppua kohden muovautuu kerroksiltaan ennemmin nelin- tai kymmenkertaiseksi.
Hänellä on nimittäin kaksi vaimoa, jotka eivät tiedä toinen toisistaan. Minuuttiaikataulun varaan rakennettu elämä pyörii kahden kodin välillä. Lopputuleman tälle voikin jo päätellä ajatuksissaan, eikä näytelmä ole suotta suomenkieliseltä nimeltään Juokse lempesi edestä.
Silti juonenkuljetus, sen hulvaton poukkoilu ja mukaan punoutuvat vitsit ja letkautukset ovat sanaleikittelyä osuvimmillaan. On tietysti vain ajan kysymys, koska Maria-vaimo (Sari Puumalainen) päätyy nenäkkäin Paula-vaimon (Mimma Määttälä) kanssa, mutta silti katsoja saa yllättyä, miten ohuen langan varassa keikkuva hallittu kaaos ohenee kannattimeltaan aina vain lisää.
Pelkistetyt, mutta värikkäät lavasteet saavat vuorotellen ja välillä samanaikaisestikin esittää kummankin kodin miljöötä. Puoliksi väkevää vihreää ja kirkasta keltaista tuntuu olevan myös taksikuskin-Karin (Risto Kaskilahti) elämä, kun nopeasti kerrottu hätävalhe pyrkii sovittamaan niin vaimojen, naapurien kuin poliisienkin hämmennystä miehen yrittäessä kertoa, miksi ei ole tullut kotiin ajallaan, tai miksi edeltävän päivän tarina muuttuilee – se on tunteiden ja vaihtuvan kasvojen värin vuoristorataa. Jos ensin järkytti ja kauhistutti, seuraavassa hetkessä saattaa naurattaa, mutta ei välttämättä muusta kuin epätoivosta.
Kaikki lavalla nähtävät näyttelijät ovat kokeneita Provinssi-konkareita, mikä tarkoittaa jouhevaa kokonaisuutta. Hahmot tuntuvat kokonaisilta, mukavasti kokoon parsituilta karikatyyreilta tosielämästä. Ehkä jokainen meistä tuntee yhden ”väliaikaisesti kortistossa” olevan naapurin, joka on vähän turhan utelias? Hannu Peltosen (Hannes Suominen) rooli tarinassa kasvaakin yllättävän suureksi, lähes rikoskumppaniksi verrattavaan asemaan saakka. Eikä tätäkään Kari Virtanen ollut iltarukouksessaan toivonut.
Omanlaistaan kokemusta toi mukaan myös näytös itsessään, näin yksittäisenä tapauksena. Torstai-iltapäivän kaatosade ja ukkonen kun osuivat totta kai yksiin Mustion linnalle kesken Karin ja hänen ystäviensä kiihkeän väittelyn siitä, mikä on totta ja mikä ei. Katoksen kangas joutui taipumaan poikkeuksellisen sademäärän alla, ja A-katsomossa saatiin kottikärryllinen vettä päälle argumentoinnin kyytipojaksi. Onneksi tunnelma vaikutti vain kohoavan tästä hyvästä, ja yllätys tuntui melkein kuin osalta näytelmää – hauskasta, myötätuntoisesta ja osuvasta suhtautumisesta kiitos ammattimaisille näyttelijöille.
Alun perin brittiläinen, Ray Cooneyn käsikirjoittama näytelmä on saatu mainiosti toimimaan kotimaisessa kontekstissa ja tapahtumapaikkana Helsinki on hyvin sopiva. Tarinassa vilahtelee tuttuja paikannimiä ja täsmällisiäkin osoitteita. Pientä hyväntahtoista vitsiä myös Malmi tulee saamaan osakseen. Sujuvaahan se on täältä Kehä III:n ulkopuolelta naureskella.
Kokonaisuudessaan Juokse lempesi edestä on onnistunut farssi, joka toimii alusta loppuun. Asetelma on yksinkertainen, mutta saa jatkuvasti uusia kierroslukuja, eikä samalle vitsille jäädä nauramaan tarpeettoman pitkälti. Toki osa niistä toistuu uudelleen – mutta joka kerta tuoreena ja kontekstiaan hyödyntäen, kuten hyvän tilannekomiikan kuuluu.
Loppuratkaisu ei ehkä ole onnellinen, mutta varmasti vapauttava – mutta tämäkin on tietysti vain asennekysymys. Kari Virtanen ei luhistu paineen alla, vaan ottaa tanssiaskeleita.
Käsikirjoitus: Ray Cooney, Suomennos: Antti Viitamäki, Ohjaus: Joonas Suominen, Puvustus: Hannamaija Nikander, Lavastus: Niina Suni ja Mikko Huotari, Esitystekniikka: Vesa Manninen
Rooleissa: Kari Virtanen: Risto Kaskilahti, Maria Virtanen: Sari Puumalainen, Paula Virtanen: Mimma Määttälä, Ylikonstaapeli Kivelä ja toimittaja: Mikael Karvia, Ylikonstaapeli Palosuo: Esa Nummela, Hannu Peltonen: Hannes Suominen, Pepe Jansson: Jarno Muro
Melissa Koponen
