Ensi-aamun tunnelma on Palvelukeskus Ilolansalon ravintolasalissa yhtä odottava ja jännittävä kuin olisi ensi-iltakin. Alkamassa on puoli kymmeneltä ensimmäinen Sitä kutsutaan elämäksi -konsertti. Johanna Parkkisen, Janne Kuusisen ja Pasi Mäenpään valmistama esitys koostuu Ilolansalossa asuvien ihmisten muistoista. Lisäjännitystä molemmin puolin näyttämöä tuo varmasti se, että yleisössä istuu tarinansa kertoneita, jotka kuulevat ne laulujen muodossa ensimmäistä kertaa.
Janne Kuusinen, joka on vastannut laulujen sävellyksestä, sanoituksesta ja sovituksesta, soittaa pianolla kauniita sävelmiä yleisön virratessa hiljalleen paikoilleen. Veikko Lavin Jokainen ihminen on laulun arvoinen on sattuvasti yksi sävelmistä. Useimmat ihmiset kuvittelevat olevansa niin tylsiä ja tavallisia, ettei heidän elämäntarinansa kiinnosta ketään. Itse asiassa mikään ei ole niin mielenkiintoista kuin ihmisen itsensä omasta elämästään kertomat muistot. Totuus on tarua ihmeellisempää!
Esityksen alkamista odotellessamme viereeni istuu mukava rouva, joka on asunut 23 vuotta Ilolansalossa.
– Siitä alkuaikojen porukasta ei ole muita jäljellä kuin minä. Tämä oli silloin paljon pienempi yksikkö.
Talossa hyvin viihtyvä rouva lehteilee esityksen käsiohjelmaa.
– Näytän omaisillekin, että äiti on ollut teatterissa!
Työnimenä esitykselle oli Hetkiä – muistojen konsertti, ja idean alkuperäinen isä on Ilolansalossa palveluneuvojana toimiva Pasi Mäenpää, joka on myös esityksen tuottaja ja teknikko. Johanna Parkkiselle tämä on viides produktio Ilolansalossa; esimerkiksi vuonna 2024 hän ohjasi Pärjätään yhdessä -esityksen, jossa asukkaat pääsivät näyttelemään.
Tätä esitystä varten Johanna Parkkinen on kiertänyt salolaisten ikäihmisten kodeissa keräämässä heidän tarinoitaan, ja valinta oli vaikeaa.
– Tämä on tähänastisista projekteista suurimittaisin, sillä lähdemme kiertueelle eri puolille Saloa: tätä esitetään 12 näytöksen verran palvelukodeissa. Olemme saaneet tähän tuotantoon Salon kaupungin kulttuuripalveluiden Kulttuuri yhdistää -projektituen, ja se on mahdollistanut taiteen tuoman ilon jakamisen laajemmalle.
Konsertti koostuu seitsemästä laulusta, ja kuten hyvään esitykseen kuuluu, se niin naurattaa, itkettää ja vähän pelottaakin. Kovat tädit -laulun takana on varsin hurja tarina, jonka kertoja haluaa pysyä nimettömänä.
– Olin aikoinaan töissä yöjunan ravintolavaunussa, joka oli täynnä enemmän tai vähemmän juopuneita miehiä. Meininki oli sellaista että viina virtasi ja nyrkit soi! Yöaikaan ei alkoholia myyty ja se suututti yhden tyypin, joka tuli puukko ojossa tiskille vaatimaan viinaa. Nappasin ison veitsen tiskin takaa ja ärjäisin että ”nyt peräännyt tai mä katson mitä sun maksas on syönyt!” En osaa sanoa, mistä moinen rohkeuden puuska tuli, mutta ukko perääntyi. Sivustakatsojat olivat hälyttäneet konduktöörin apuun, joka paikalle ehdittyään totesi lakonisesti ”ai sä olet vielä hengissä”. Tapauksen jälkeen ei hetkeen pysynyt käsissä kahvi eikä tupakka, kun ne niin tärisivät! Puukkomies toimitettiin seuraavalla asemalla ulos ja putkaan.
Janne Kuusisen sävellys Kovat tädit -biisiin on saanut vaikutteita argentiinalaisesta tangosta.
– Machokulttuurissa naisten asema on ollut huono. Kovat tädit tuo Argentiinaa nykypäivään.
Laulu on niin mukaansatempaava, että siitä voisi tulla vaikka hitti-iskelmä.
Hyppy tuntemattomaan on laulu siitä, miten kauniita muistoja saadaan, kun uskalletaan ottaa riskejä ja sanoa kyllä, vaikka vähän pelottaisikin. Kaiken lisäksi tarinan jakanut Ossi Kari on harrastanut aikoinaan mäkihyppyä!
Konsertin jälkeen Johanna Parkkisella on hyvä fiilis.
– Oli ihanaa nähdä ihmisten eläytyvän, nauttivan ja liikuttuvan.
Ja eturivistä kajahtaa: ”Yksi sana – loistava!”
Sitä kutsutaan elämäksi -lauluesitystä pääsee kuuntelemaan perjantaina 17.7. klo 14 Ilolansalossa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja sen kesto on hieman runsas puoli tuntia.
Elina Koskinen
