Aluksi voisi ajatella, että barokkimusiikki ja kansanmusiikki olisivat täysin eri asioita, mutta Taalintehtaalla asuvalla Veera Hirvaskerolla on toinen näkemys.
-Niissä on yllättävän paljon samaa. Hoveissa on usein soitettu ja tanssittu hyvin samanlaista musiikkia kuin kansan parissa, eikä aina ole ollut varmaa, mihin suuntaan vaikutteet ovat valuneet. Tietyt sävelmät ovat kuitenkin läpäisseet kaikki kansankerrokset. Oma musiikillinen taustani on klassisessa musiikissa, mutta voisi sanoa, että olen vahvassa sivuluisussa kansanmusiikin puolelle. Kansanmusiikissa tekemisen kulttuuri on lempeää ja sallivaa. Soitamme paljon myös korvakuulolta, koen sen vapauttavana, Hirvaskero pohtii.
Taalintehtaalle on muotoutunut ainutlaatuinen kansanmusiikkiin keskittynyt pelimanniyhdistys nimeltään Spelmän Ohoj!. Yhdistys pyrkii elvyttämään pelimannikulttuuria ja taltioimaan saarten omaa, erityistä musiikkiperinnettä. Yhdistys sai alkunsa kansanmusiikin parissa työskennelleen Jimmy Träskelinin aloitteesta. Spelmän Ohoj! -hanke muotoutui vuoden toiminnan jälkeen musiikkiyhdistykseksi, jonka ydin tiivistyy filosofiaan, jonka mukaan jokainen osaa laulaa ja soittaa, ja yhdessä tekeminen on tärkeää.
-Mielestäni Taalintehtaalla oli tilausta yhteisölliselle musiikkiperinteelle. Erilaisin tapahtumin yhdistyksemme nostaa esiin tämän alueen erityistä kansanmusiikkiperinnettä, Träskelin kertoo.
-Järjestämme harrastustoimintaa ja esiinnymme erilaisin kokoonpanoin. Toimintamme keskiössä on pelimanniryhmä, jossa on mukana kaikenlaisia pelimanneja alakoululaisista eläkeläisiin. Joku soittaa ammatillisesti, toinen taas ottaa musiikillisia ensiaskeliaan. Kokoonpanoon kuuluu myös erilaisia instrumentteja matkaharmoonista viuluun ja pyykkilaudasta kutovaan mummoon. Osallistujien ei tarvitse siis edes soittaa, kutimien kilkuttelukin riittää. Ja laulaminen, Hirvaskero ja Träskelin iloitsevat.
-Kansanmusiikki-sanalla usein viitataan kokonaiseen kansakuntaan, vaikka se, mitä tarkoitetaan, on paikallisuutta. Tämän alueen kansanmusiikki on pitkälti saaristovalsseja, toisaalta Hiittisten saaristosta on taltioitu Pohjoismaiden vanhimpiin kuuluvia balladeja. Kansanmusiikki on yhteisöllistä musiikkia, joka lähtökohtaisesti kuuluu kaikille, Träskelin pohtii.
-Saaristossa on laulettu paljon lauluja ja myös rallateltu pelimannisävelmiä. Ehkä siksi, että syrjäisillä saarilla ei välttämättä ollut soittimia, Hirvaskero huomauttaa.
Saariston laulut kertovat elämästä merellä ja esimerkiksi siitä, miltä tuntuu kun itse jää odottamaan merille lähtenyttä kumppania. Meri on aina läsnä ja ehkä se näkyy myös valssien keinuvassa rytmissä. Träskelin ja Hirvaskero ovat molemmat muuttaneet Taalintehtaalle muualta Suomesta, mutta he ovat rakentaneet paikkakunnalle omanlaisensa elämän.
-Pieni paikkakunta sopii minulle. En ole koskaan ahdistunut siitä, että ihmiset tuntevat minut ruokakaupassa, Träskelin miettii hyväntuulisesti.
-En minäkään, Hirvaskero vahvistaa.
Träskelin on kasvanut lapsuutensa Hangossa, meren äärellä. Meri jakaa kuitenkin pariskunnan kahteen leiriin:
-Ihailen merta, mutta se ei ole minulle kotoisa elementti. Ehkä, koska olen kotoisin Itä-Suomesta, tarvitsen järven läheisyyttä. Kun menemme kesäisin uimaan, Jimmy haluaisi mereen, mutta yleensä menemme järveen, Hirvaskero nauraa.
-Uimiseen ja soittamiseen tiivistyy paljon meidän elämää, Träskelin yhtyy nauruun.
-Tietysti tulevaisuudessa meillä on joukossamme myös pieni pelimannioletettu, Hirvaskero vinkkaa ja viittaa sillä tulevaan perheenlisäykseen.
Jonna Hellberg-Pitkänen
