Salon seudulla riittää kesäteattereita ja tarjontaa on niin lapsille kuin aikuisillekin. Vaikka teatterit eivät palaveeraa keskenään ohjelmistoistaan, niin tänä kesänä on onnistuttu saamaan näyttämöille hyvin erilaisia esityksiä: on puhdasta draamaa, musiikkinäytelmää ja komediaa.
Suomusjärvellä on palattu kesäteatterin alkulähteille eikä se ole ollenkaan huono juttu. Tietty kotikutoisuus leimaa Rollaattorikapinaa alkaen ohjaaja Arto Niemisen alkusanoista, jotka nykyään lähes aina kuullaan nauhalta. Nieminen lausui sanat ihan livenä ja viritti lämpimän tunnelman ensi-iltayleisöön.
Rollaattorikapina on kirjoitettu jo vuonna 2016, joten Suonäpit oli hieman joutunut modernisoimaan näytelmää. Ainakin pääministerin nimi on kahdeksassa vuodessa ehtinyt muuttua useampaankin kertaan. Näytelmän kirjoittaja Tanja Puustinen-Kiljunen on mikkeliläinen näytelmäkirjailija ja suurperheen äiti, ja Rollaattorikapina ylsi Helsingin Sanomien mukaan vuoden 2017 esitetyimmäksi näytelmäksi. Se on kesäteatteriin erityisen sopiva pituutensa vuoksi, sillä koko show väliaikoineen päivineen kestää vain noin puolitoista tuntia. Tätä kuuli myös yleisökommenteissa kiitettävän.
Rollaattorikapina kertoo hoitokodista, jonka asukkaat kyllästyvät huonoon ruokaan, puuttuviin mukavuuksiin ja hoitohenkilökunnan kiireeseen ja tylyyn kohteluun; aihe on siis mitä ajankohtaisin. Ajattelemista aiheuttaa sekin että tilanne oli yhtä huono jo vuonna 2016, jolloin Varhasta ei sentään ollut vielä mitään tietoa. Aihetta on käsitelty kevyen humoristisesti, mutta sekä juonen että roolihahmojen syventäminen olisi tehnyt näytelmälle terää; silloin ohjaajalla ja näyttelijöillä olisi ollut enemmän tarttumapintaa. Yhteiskuntakritiikki oli puettu silkkihansikkaisiin, tai oikeastaan villavanttuisiin.
Suomusjärven Kesäteatterin ympäristö lampineen on niin harvinaisen kaunis, että sitä soisi käytettävän hyväksi myös näytelmissä. Monissa aiemmissa esityksissä lampi, metsä ja kalliot lammen ympärillä ovat olleet tärkeitä elementtejä, rollaattoreilla huristellaan tänä kesänä vain sisäkulisseissa. Puvustuksessa on osittain menty reippaasti överiksi, mutta toisaalta se sopii farssimaisen komedian tyyliin.
Näytelmän päärooleissa olevat ”vanhukset” ovat kaikki kokeneita harrastajanäyttelijöitä, jotka tekevät rooleissaan sen mihin näytelmäteksti antaa mahdollisuuden. Pirteä ja raikas ilmestys oli Sofia Laaksonen sekä pätkätyöläinen Irinana että toimittaja Mannaryyninä. Laaksosen puheilmaisu oli selkeää ja kuuluvaa, mikä on erityisen tärkeää silloin kun äänentoistoa ei ole käytössä. Ohjaaja Niemisellä oli vain pieni sivurooli, mutta sekin sai toivomaan että vielä nähtäisiin häntä myös näyttämön puolella.
Ihan aina ei jaksa sydänverta ja kyyneleitä valuttaa hyvässäkään esityksessä. Suomusjärvellä voi viettää teatteri-iltaa hymyssä suin ja kevyellä kesämielellä.
Esityksiä 6.8. saakka.
Rollaattorikapina, Suomusjärven kesäteatteri
Käsikirjoitus: Tanja Puustinen-Kiljunen
Ohjaus: Arto Nieminen
Äänitekniikka: Ari-Matti Aho
Musiikki: Samuli Jokinen
Juliste: Juhana Manner
Lavastus: Kalervo Mäkinen ja työryhmä
Puvustus: työryhmä
Rooleissa: Riitta Metsänperä, Heli Laaksonen, Rauli Häkkilä, Urpo Heinonen, Kauko Kuparinen, Suvi Laaksonen, Sofia Laaksonen, Kaisa Myllyrinne, Jonne Karonen, Arto Nieminen
Elina Koskinen
