Abit ja wanhat valmiina kevääseen
Lukiolaisten kevätlukukauden odotetuin viikko on täydessä vauhdissaan. Valmisteluja on tehty isolla porukalla kuin pukin pajalla joulun alla, mutta ihan toisenlaisissa tunnelmissa.
Tänään torstaina vietetään abiturienttien penkkaripäivää, ja sitä tuttuun tapaan seuraten lukion toisen vuoden opiskelijat tanssivat perjantaina wanhojen tanssejaan.
Halikon lukiolaisissa on tänä vuonna reilut 50 wanhaa, abeja on noin 60. Tanssiaiset pyörähdellään Halikon liikuntahallilla.
Suureen päivään on valmistauduttu niin abien kuin toisen vuoden opiskelijoiden kesken suurella odotuksella, mutta myös jännityksellä. Halikon lukiolla haastatellut nuoret valottivat Salonjokilaakson lukijoille tunnelmiaan – ja pieniä paljastuksiakin on tiedossa. Mikä onkaan Halikon lukiossa tämän vuotisten penkkarijuhlien teemana?
Kuusi toisen vuoden opiskelijaa, Ansa Hämäläinen, Kerttu Heikkinen, Jimi Joronen, Samuli Rosendahl, Anni Tuominen ja Helmi Niemi kuvailevat tanssiharjoituksia ja itse wanhojen tanssien päivään valmistautumista monikerroksellisin ajatuksin. Heistä jokainen kertoo odottavansa perjantaita innolla, mutta ilmassa on myös tietynlaista helpottuneisuutta.
-On tämä jännittävääkin. Sitä miettii, muistaako varmasti tanssiaskeleet. Mutta kyllä ne tässä kohdin jo hyvin löytyvät ihan lihasmuistista, Samuli Rosendahl sanoo.
Muut nuoret nyökkäilevät. Porukan kahdella abilla, Moona Mäkisellä ja Elviira Puusalla, on myös muita seikkoja mielessään, joista kannattaa olla tietoinen – ihan näin kaiken varalta.
-Viime vuonna meidän tansseissamme yhdeltä lukiolaiselta ratkesivat housut. Eli ihan villeimpiä liikkeitä ei ehkä kannata kokeilla, jos haluaa pelata varman päälle, he naurahtavat.
Helpottuneisuus kuvastuu nuorista positiivisen kautta. Valmistelut ovat olleet heidän mukaansa kivoja, sillä niihin on kuulunut runsaasti yhdessä tekemistä aina frakkien ja tanssiaispukujen hankinnan myötä, sekä tansseja varten koristelussa ja päivän suunnitteluissa. Työtä on riittänyt ja sen myötä luonnollisesti stressiäkin varsinaisen koulutyön ohessa.
-Frakit toimitettiin meille tänne koululle viime viikolla. Eli kaikki alkaa olla valmista. Nyt vain toivomme, että kaikki menee loppuun saakka sujuvasti, Samuli Rosendahl summaa.
Tulevat Halikon lukion wanhat kertovat myös hieman heidän vuosikurssinsa omasta tanssista.
-Sen suunnittelivat meidän tanssityöryhmämme, he myös valitsivat siihen biisit ja opettivat tämän meille muille. Meidän omassa tanssissamme ei ole yhtä tiettyä biisiä, vaan lyhyitä pätkiä monesta. Esimerkiksi Pitbullin Fireball ja Tapani Kansan Rakas soivat siinä mukana. Eli on uutta ja vanhaa ja keskenään erilaista yhdistettynä, he paljastavat.
-Minä tiesin jo varmaan yläasteikäisenä, millaisen mekon haluaisin wanhojen tansseihin. Tämä minun suunnittelutyöni on siten alkanut jo varsin varhain, mutta löysin sen ansiosta nopeasti itselleni sopivan. Toisin sanoen ensimmäinen mekko, jota silloin ylleni sovitin, oli se minun mekkoni, Kerttu Heikkinen kertoo hymyillen.
Myös Ansa, Kerttu ja Helmi kertovat sen oikean tanssiaismekon löytymisen olleen sujuva prosessi. Heistä jokaisella on hiukan erilainen tarina, mutta niitä kaikkia yhdistävät nuorten selkeät visiot omasta tanssiaispäivästään.
-Minulla ja Annilla on vihreät mekot, Kertulla on vaalean antiikkiroosan sävyinen ja Ansalla on punainen. Arvelemme, että juuri vihreitä nähdään tänä vuonna monen yllä, se on tällä hetkellä trendikäs väri, Helmi Niemi toteaa.
-Olemme innoissamme. Tätä on niin pitkään mietitty ja suunniteltu, että melkein outoakin, että nyt se tapahtuu. Mutta kyllä se on kivaa, että on tällainen prinsessapäivä, tytöt kiteyttävät tunnelmiaan.
-Mukavaa myös päästä kiertelemään perjantaina alakouluissa. Katsomassa vanhoja opettajia, lisää puolestaan Jimi Joronen.
Keskustelua seuranneet abit Moona ja Elviira omaavat niin ikään syitä odottaa omaa päiväänsä tänä torstaina, vaikka siihen ei tällä kertaa prinsessailua kuulukaan. Päinvastoin – toinen toistaan hauskemmat penkkariasut, täydet karkkinyssykät ja lukuloman alkamisen juhlistaminen ovat tällä kertaa heidän vuoronaan.
-Alkuun oli vähän sellainen olo noiden omien wanhojen jälkeen, että voiko mikään enää ylittää tätä? Mutta nyt kun penkkarit lähestyvät, niin kyllä niitä odottaa joka hetki vain enemmän ja enemmän, Moona Mäkinen iloitsee.
-Veljeni oli jo aiemmin penkkarina, joten tiedän sen pohjalta mitä odottaa. Mutta samalla se jännittää – nyt minä olen siellä, heittämässä karkkia. Ja meilläkin kun on tämä sama juttu, että suureen päivään on valmistauduttu jo niin pitkään, että tuntuu oudolta miten nopeasti aika on mennyt, Elviira Puusa lisää.
Nuoret kertovat heitä olevan kolme kaveria, jotka yhdessä aikovat lähteä kiertämään vanhoja kouluja rekka-ajelujen jälkeen. Elviira ja heidän kolmas kaverinsa, Inka, ovat lentoemäntiä. Moona puolestaan on Late Lammas, jonka puvun hän on tehnyt ihan itse.
-Tämä oli tämmöinen budjettiasu. Alkuun se vähän mietitytti, miten mahtaa onnistua. Ja meistä on kivaa, miten erilaisia pukuja kaikilla on tulossa, Moona naurahtaa.
-Aiomme mennä ainakin Armfeltiin, Mustamäkeen ja Märynummen kouluun. Varsinkin Märynummen koulu on sen verran pieni, että sinne ei ehkä mene yhtä paljoa penkkareita kuin moniin muihin kouluihin ja siksi haluamme käydä siellä erityisen kovin. Olen itse käynyt aikoinaan Märynummella alakoulua, Elviira taas kävi entistä Marian koulua eli nykyistä Armfeltin alakoulua, hän jatkaa.
Penkkarilakanoita on Halikossa tehty yhdeksän. Näistä kahdeksan menevät koristamaan lukiolaisten kahta rekkaa, yksi jää koristamaan lukiota sellaisenaan. Ja mitä koristeisiin ja penkkarijuhliin itseensä tulee, vuoden teemaksi valikoitui Halikossa kaikille tuttu Super Mario. Teema valittiin lukiolaisten kesken äänestyksellä.
Lukulomalle ja ylioppilaskokeisiin valmistautumisen tunnelmiakin abeilla on jo pinnassa.
-On se tosi haikeaakin. Tosi nopeasti on mennyt nämä kolme vuotta Halikon lukiossa, tulee tätä paikkaa ja opettajia ikävä, he kehuvat hymyillen.
Melissa Koponen
