
Macbeth, Tero Saarinen Company ja Tampereen Työväen Teatteri
Koreografia ja ohjaus: Tero Saarinen, Suomennos ja sovitus: Michael Baran, Näyttelijätyön ohjaus: Otso Kautto, Valo-, video- ja lavastussuunnittelu: Mikki Kunttu, Pukusuunnittelu: Samu-Jussi Koski, Musiikki ja äänisuunnittelu: Marko Nyberg, Koreografin assistentit: Satu Halttunen, Henrikki Heikkilä, Natasha Lommi, Tanssi (TSC): Mikko Lampinen, Emmi Pennanen, David Scarantino; Oskari Kymäläinen (varalla), Näyttelijät (TTT): Misa Lommi, Suvi-Sini Peltola, Auvo Vihro (12.–20.9.); Anna Kuusamo, Jyrki Mänttäri, Saska Pulkkinen (21.–28.9.), Jonglööri: Emil Dahl (Ruotsi)
Usein huomaan itsekin törmääväni ajatukseen, että mitä uutta tai erilaista vanhoista näytelmäteksteistä ikinä voidaan saada irti. Monesti olen saanut vastauksen mietintääni, kuten nytkin. Tero Saarinen Companyn ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Macbeth tuo tekstin vaikuttavasti tähän päivään visuaalisesti miellyttävällä tavalla.
Tero Saarinen, Michael Baran ja Otso Kautto tekivät yhteistyötä muutama vuosi sitten Tampereella Shakespearen Hamletin kanssa. Silloin kyseessä oli rockmusikaali, joka oli visuaalisesti ja musiikillisesti aivan huippuluokkaa, jota muistelee mielellään vieläkin.
Tällä kertaa lähestymistapa klassikkoteokseen on muutettu. Kuten käsiohjelmassakin sanotaan, tekstiä lähestytään liikkeen kautta. Hamlet-rockmusikaalin muistavat osanevat asettaa odotukset tietylle tasolle. Macbethin koreografia tuo väistämättä paljon yhtymäkohtia parin vuoden takaiseen TTT:n Hamletiin.
Näkökulman liikkeen kautta tekstiin huomaa. Sen huomaa myös siinä, että väistämättä tulee toivottua, ettei tämä ole ensimmäinen versio Macbethistä jonka katsoja näkee. Pohjateksti on hyvä tietää, jotta tarina aukeaa kunnolla. Ohjauksen ratkaisut olla käyttämättä yhtä näyttelijää roolia kohden on toimiva, kun tietää tarinan. Ensikertalaista se saattaa kuitenkin hämätä, ja itse tarinan sisäistäminen voi olla hankalaa. Mutta kuten luvattua ja todettua, liike määrittää tällä kertaa tarinan kulun. Ja kuten Baran käsiohjelmassakin toteaa, on tämä versio Macbethistä niin vähäisellä tekstillä, kuin teksti antaa myöden.
Visuaalisuudesta ei jää ainakaan kiinni se, että tätä teosta ei voisi arvostaa. Näyttelijöiden, tanssijoiden ja jonglöörin muodostama ryhmä on yhtä koko esityksen ajan, ja kertovat tarinaa vaihdellen sujuvasti hahmosta toiseen. Toteutustapa on tyylikäs ja paikoitellen vaikuttava, vaikka lavalla ei mitään kauhean suurta lavastusta edes nähdä. Pienestä saadaan isoa, mikä on hienoa.
Taustalla tasaisesti Aphex Twiniä muistuttava äänimatto on koko ajan läsnä: välillä huomaamaton, mutta tietoisuudessa. Mikki Kuntun valosuunnittelu on hienoa ja näyttävää, ja tukee teosta mainiosti. Tämä Macbeth toimisi välillä myös pelkästään Kuntun suunnitteleman valaistuksen kautta, uskoisin.
Esitykset Tampereen Työväen Teatterissa 28.9. asti.
Kimmo Lehto