Taiteilijat Timo A. Aalto ja Lotta-Pia Kallio ovat suunnitelleet Halikon kirkon ulkoseinille valotapahtuman neljäksi illaksi Kurpitsaviikkojen aikaan.
Valot syttyvät tämän viikon perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina auringon laskettua klo 18.30 ja sammuvat klo 23.
Kaksikko kertoo, että kirkon sakastin ulkoseinän videoteoksessa marssivat keskiaikaisista kirjankuvituksista löytyneet fantasiamaiset hybridiolennot.
-Teos on leikillinen ja viihdyttävä koko perheelle sopiva animaatio.
Kirkon pääoven seinustalle projisoitavassa videossa vanhat keskiaikaiset kirjansivut muuntuvat eläviksi. Ajoittain levollisen asetelman rikkoo yllättävä luurankojen esiinmarssi, joka muistuttaa katsojaa elämän katoavaisuudesta.
Aallon ja Kallion mukaan joku voi ajatella kuvien tuntuvat sopimattomilta kirkon seinään.
-Kannattaa tutustua keskiaikaiseen traditioon ja siihen, millaisia olentoja seikkailee vaikkapa Perniön kirkon katossa tai Tampereen tuomiokirkon lehterillä.
Myös muu kirkko valaistaan. Muuttuvassa ja videoihin synkronoidussa valomaailmassa seiniä pitkin liikkuu varjoina muotoja ja hahmoja mekaanisesti liikkuvan laitteiston sekä tuulen avulla.
Kirkko on samanaikaisesti auki tutustumista varten.
Tapahtuman mahdollistavat Salon seurakunnan lisäksi Juha Punta -säätiö, OP Lounaismaa ja Salon kaupunki.
Aalto ja Kallio avaavat teoksensa taustaa kertomalla Kekrin juhlinnasta ja sen historiasta.
Salon seurakunta kertoo sivuillaan, että kekrin historia ulottuu rautakauteen asti eli yli 2000 vuoden päähän. Kekrin aikaan liittyi erilaisia uskomuksia. Esi-isät haluttiin pitää tyytyväisinä, jotta he suojelisivat maata. Pahoilta hengiltä suojauduttiin soihduin ja valoin. Vainajien leposijoille sytytettiin naurislyhtyjä.
1800-luvulla kekri sulautui kristilliseen pyhäinpäivään. Yleisen ilonpidon sijaan juhlasta tuli hartaan hiljentymisen aikaa.
Hybridieläimet tai ihmisen ja eläimen ruumiinosia yhdistelevät hahmot kuuluvat osaksi keskiaikaista traditiota. Hybridisyys on keskiajalla ollut keskeinen teema niin kirjallisuudessa kuin taiteessa.
Fantasiaolennot ovat voineet kuvastaa ihmistä koettelevien syntien allegorioita ja myös maailman monimuotoisuutta ja olemassaoloon liittyviä kysymyksiä. Hybridit ovat samalla olleet myös puhtaasti esteettisiä ja katsojia viihdyttäviä hahmoja.
Luuranko kuoleman symbolina periytyy keskiajalta.
Nykyaikana luurankokuvasto liittyy tiiviisti Halloweenin ja kauhuviihteeseen. Keskiaikaisessa kuolemantanssikuvastossa keisarista maatyöläiseen asti ulottuva kulkue kuvasti sitä, että kaikki ihmiset ovat kuoleman edessä samanarvoisia. Jokainen meistä kulkee käsi kädessä oman kuolemansa kanssa.
Samassa veneessä kaikki ollaan, yhteistä tanssia tanssitaan, kukin oman laihan kavaljeerinsa kanssa.
Pekka Mäenpää
