Värikästä silmäkarkkia Amélien Pariisissa

Kuin ilmetty elokuvan Amélie (Marketta Tikkanen) ja Nino (Mikael Saari) ovat juuri löytämässä toisensa. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Kimmo Lehto

Vuonna 2001 Jean-Pierre Jeunetin ohjaama elokuva Amélie on noussut eräänlaiseen kulttisuosioon. Värikäs ja eläväinen Amélien Pariisi taittui musikaalin muotoon kuitenkin vasta vuonna 2015 Berkley Repertory Theatren tuottamana. Nyt on vuorossa Turun kaupunginteatteri ja Reija Wäreen ohjaama Suomen kantaesitys musikaalista.

Amélie Poulain (Marketta Tikkanen) elää lapsuutensa ylihuolehtivan lääkäri-isänsä (Mika Kujala) ja opettajaäitinsä (Kirsi Tarvainen) kanssa. Traagisen äidin poismenon myötä isä kasvattaa Amélien ylisuojelevassa ympäristössä. Tämän takia tyttö elää elämäänsä paljon oman mielikuvituksensa kautta.

Aikuiseksi kasvanut Amélie auttaa monia muita näiden elämässä. Omien asioiden, kuten vastaantulevan rakkauden kohtaaminen, ei kuitenkaan hoidu yhtä jouhevasti. Ujon, omassa maailmassaan eläneen tytön on vaikeaa hoitaa itseään koskevia asioita. Näistä palasista koostuu vilkkaan mielikuvituksen värittämä, hellyyttävä parituntinen tarina.

Musikaalin yksi vahvimmista puolista on värikäs ja eläväinen lavastus. Amélien Pariisi on moniuloitteinen ja pienillä lavalla tapahtuvilla muutoksilla maailma muuttuu nopeasti toisenlaiseksi. Monesti näytelmää katsellessa jää tutkimaan pieniä lavastuksen yksityiskohtia, joita varmasti jäi vielä lukematon määrä näkemättä. Lavarakennelmat ovat loppupeleissä kevyitä, mutta nopeasti liikuteltavia. Näin esimerkiksi Amélien lapsuudenkoti muuttuu nopeasti käännettäessä Pariisin katukuvaksi ja toisin päin.

Näytelmän pääparia esittävien Tikkasen ja Ninoa näyttelevän Mikael Saaren laulu- ja esiintyjäntaitoja ei käy kiistäminen. Muu ensemble ansaitsee myös maininnan, joista varsinkin toisen näytöksen alussa nähtävä maailmaa matkaava puutarhatonttu (kuin kumiukkona pomppiva Lasse Lipponen) oli varsin hykerryttävää seurattavaa, ja otti näin reaktioiden perusteella yleisön itselleen.

Ensimmäinen näytös lähtee hieman verkkaisesti liikkeelle, ja on ajoittain jopa sekava. Punainen lanka on välillä osin kadoksissa ja juuri kun tuntuu, että on pääsemässä taas kärryille, on Elton John lopettanut laulamisen ja ensimmäinen näytös on loppu. Onneksi homma paranee loppua kohden ja tarinan ydin löytyy.

Hieman tasapaksuhko, mutta näyttävä Amélie houkuttelee elokuvasta pitäviä Turun kaupunginteatterin katsomoon. Tarjolla on silmäkarkkia koko pääsylipun hinnan edestä.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: