Minnan ja Tomin viljelypalstalla nelivuotinen kierto

Minna ja Tomi Juurikivi kulkevat viljelyspalstalleen ja muualle pääsääntöisesti pyörällä. Pariskunnan auto onkin tällä hetkellä seisonnassa vähäisen tarpeen vuoksi.

Martina Vara

Minna ja Tomi Juurikiviviettävät tänä vuonna Salon kaupungilta vuokraamansa viljelypalstan kymmenvuotisjuhlapäivää. Viljelys alkoi kun parveke kävi liian ahtaaksi, mutta into lisääntyi ja sormet piti saada multaan. Pari vuokrasi ensin kaksi aaria kaupungilta ja noin seitsemisen vuoden jälkeen vielä yhden aarin lisää. Sopimus uusitaan aina vuosittain.

Tällä hetkellä kolmella aarilla kasvaa noin kolmekymmentä eri lajiketta. Hyvän säilyvyyden takia juureksia on monipuolisesti. Pakkaseen voi tehdä sosesoppia ja pyreitä. Juureksien lisäksi palstalla kasvaa yrttejä, pinaattia, nauriita, herneitä, papuja, kurpitsoja, mansikoita, karviaisia ja avomaankurkkuja.
-Kurkkuja tuli viime vuonna niin paljon että lopetimme laskemisen kahdeksaankymmeneen kiloon. Arvelisin että kaiken kaikkiaan noin sata kiloa sitä tuli. Lahjoitimme niitä kadunvarrella kulkijoille, sukulaisille, naapureille ja kaikkien äsken mainittujen tutuille, naurahtaa Tomi.

Pariskunta viljelee biodynaamisesti ja maan kasvukantaa hoidetaan nelivuotisella kierrolla. Nelivuotinen kierto laittaa kasvit eri kohtaan kuin edellisenä vuonna ja tärkeätä on laittaa kumppanuuskasvit toistensa viereen. Ensimmäisenä vuonna istutetaan esimerkiksi paljon energiaa vaativat kurkku ja kaali, toisena vuotena juurekset. Kolmantena vuotena palkokasvit, jotka keräävät ilmasta typpeä ja juurirakkuloilla siirtävät ne maahan. Neljäntenä vuotena sitten perunat. Sen jälkeen kierto aloitetaan taas alusta.

Keväällä palstan pohjatyöt vievät istutuksen kanssa kahdelta ihmiseltä noin yhden päivän. Siemenet Minna ja Tomi tilaa hyötykasviyhdistyksestä tai kaupasta ja esikasvattavat kotona. Sipuli-istukkaat ja perunat haetaan Salon Öbergiltä.
-Meillä on perinteinen perunoiden istutuspäivä kesäkuun kuudes, Kustaan päivänä. Pienen varaslähdön kyllä otamme jo huhtikuussa, jolloin istutamme yhden rivin perunoita harson alle juhannusta varten, kertoo Tomi.

Kasvukauden aikaan säätä seurataan sydän syrjällään. Kuivan jakso aikana täytyy kasteluun varata pari tuntia iltaisin. Viljelys yhdistää myös sukupolvia. Minnan vanhemmat ovat istuttaneet omia sipuleita palstalle ja auttavat kastelussa. Rikkaruohot kitketään käsin ja tuholaisten torjuntaan käytetään luonnon omia konsteja. Raparperi- ja nokkosvesi sekä tietyt yrtit kuten timjami, samettikukka ja minttu karkottavat osan ei toivotuista hyönteisistä.
-Erinomainen lannoite on hevosenlanta ja kasvien naatit kannattaa jättää aina palstalle hajoamaan, vinkkaa Tomi.

Kaupunkiviljely voi olla myös yhteisöllistä. Minna ja Tomi ovat saaneet naapuripalstan viljelijältä Seppo Hörköltä paljon apua monessa asiassa.
-Häntä on kiittäminen todella monesta asiasta. Seppo lainasi meille heti ensimmäisenä vuonna jyrsintä ja olisi lainannut tulevinakin vuosinakin ellen olisi ajanut sitä lopullisesti rikki, pahoittelee Tomi.

Viljely yhdistää myös itse pariskuntaa. Yhdessä vietetyn ajan, työn ja luomisen lisäksi tietää mitä syö ja mistä ruoka on peräisin. Keittiömestarina työskentelevälle Minnalle viljely on myös arvokas osa ammattitaitoa. Kaikelle on aikansa. Viljelyn ja muun toiminnan osat lomittuvat toisiinsa upeasti vuodenkierron ikiaikaisella rytmillä. Kun Tomi lähtee pariksi viikoksi syksyllä ulkosaaristoon seuraamaan ja kuvaamaan lintujen syysmuuttoa voi Minna syventyä omaan rakkaaseen harrastukseensa käsitöihin.
–Luonto, käsillä tekeminen ja ruoan hankinta viljelyllä on vienyt meidät aivan mukanaan, niin se vaan on ja hyvä niin, toteaa Tomi.

kommenttia