Kesäkuussa avautunut Wiurilan kesän studionäyttely täydentää hienosti Wiurilan matkailukokonaisuutta.
Näin totesi bussilastillinen Nordean matkailukerholaisia, jotka tutustuivat näyttelyyn heti avajaislauantaina.
Matkanjohtaja Susanna Saarinen kertoi ryhmän lähteneen edellisenä päivänä Helsingistä Raumalle ja viettävän toisen matkapäivän Salossa.
– Kävimme Raumalla vanhassa kaupungissa ja katsoimme kesäteatterissa Korkkarit kattoon -näytelmän.
Wiurilassa aktiivinen matkailuryhmä pääsi tutustumaan kartanon päärakennukseen Anne Marie Aminoffin opastuksella. Myös museokäynti oli antoisa.
– Oli upeaa kuulla talon historiaa ja sitä, kuinka kaikkea olemassa olevaa tietoa on vaalittu, Kaarihovin galleriassa näyttelyyn tutustuneet Susanna Saarinen, Tarja Pomoell, Maritta Lehikoinen ja Hanne-Mari Paanajärvi kertoivat.
Wiurilan kesän näyttely ei ollut alun perin ryhmän ohjelmassa, mutta kun tilaisuus tuli, se käytettiin täysimääräisesti. Näyttelytilojen portaissa odotettiin sopuisasti omaa vuoroa niin alas kuin ylöspäin mentäessä.
Tuttujen kanssa näyttelyyn tutustuminen tarkoitti myös yhteistä pohdintaa teosten äärellä.
– Erikoinen, oli yhteinen ensiajatus studionäyttelystä.
– Ehkä opastus olisi antanut näyttelystä vielä enemmän, nordealaiset tuumivat ennen paluuta bussiin, joka otti suunnan kohti Ilolan arboretumia.
Osa ryhmäläisistä oli ehtinyt tutustua matkanjohtajan tavoin Wiurilaan jo aikaisemmin.
– Olen pelannut täällä golfia, Saarinen naurahti.
Wiurilan kesän studionäyttelyn taiteilijat kutsuttiin kuraattorien Satu-Maaria Mäkipuron, Jaana Saarion ja Johanna Sarparannan toimesta. Julkista hakua ei tänä vuonna järjestetty.
Näyttelyssä ovat mukana kuvataiteilijat Anssi Jääskeläinen, Markku Laakso, Erkki Nampajärvi, Mari Oikarinen ja Tuuli Oikkonen.
Järjestäjien mukaan taiteilijat ovat teoksineen ajan hermolla.
– Heidän teoksensa heijastelevat maailmanpoliittisia tunnelmia ja uuden arjen arvaamatonta luonnetta. Tuttu ja perinteinen sekoittuu nykyhetkeen, vanhat arvot paketoidaan uusiin muotoihin. Kun kaaoksesta luodaan uutta, syntyy uusi hämmästyttävä rauha.
Taiteilijoiden teokset muodostavat teemallisesti ja teknisesti toisiaan tukevan monimuotoisen kokonaisuuden. Mukana on sekä suurikokoisia että hyvin pieniä teoksia – perinteistä maalaustaidetta, kokeellisia veistoksia ja sekateknisiä piirroksia.
– Näyttelyyn valituissa teoksissa asiat eivät aina ole sitä, miltä ne ensivilkaisulla näyttävät. Teosten tunnelmat muuttuvat tarkastelun alla radikaalisti. Se, mikä ensin vaikuttaa nostalgiselta tai ylevältä, paljastuu läheltä katsottuna raadolliseksi tai sotkuiseksi. Harmonia lyödään rikki, luonto paloitellaan kappaleiksi.
Wiurilan kesä Contemporary ry on perustettu syyskuussa 2021. Toiminnan taustalla on Wiurilan kesä -nimisen työryhmän vuonna 2014 alkanut nykytaidenäyttelyiden tuotanto ja taidekeskuksen kehittäminen Wiurilan historiallisissa tiloissa.
Wiurilan kesän 2026 näyttely on avoinna 12.6.–16.8. päivittäin klo 11–18.
Näyttelyn kuvaus kuraattorien kynästä
Erkki Nampajärven tummanpuhuva maalausinstallaatio koostuu pienistä osista. Syvät sävyt ovat barokista tuttuja, ylevän hiljaisia ja arvokkaina pidettyjä. Useita maalaustaiteen merkkiteoksia ja pyhäinkuvia on maalattu tällä otteella. Suuruuden mielikuva kuitenkin muuttuu, kun osia tarkastelee lähempää. Yksittäisissä maalauksissa paljastuukin jotain raadollista ja sotkuista, ja kuviteltu kunnian illuusio rapistuu.
Mari Oikarisen veistokset kiemurtelevat orgaanisesti eri suuntiin ikään kuin ne kasvaisivat omalakisesti ja villeinä näyttelytilassa. Niistä paisuu ulos erilaisia ulokkeita ja yllättäviä osasia. Oikarisen käsissä puuveistos ei ole totutulla tavalla jykevä ja vakaa, vaan herkkä ja huikentelevainen. Suomalaisille pyhä materiaali rikotaan pirstaleiksi, ja palasista syntyy jotain aivan uutta, tuoretta ja yllättävää.
Tuuli Oikkosen suuria maalauksia jännittävät yksinkertaiset, arkaaiset muodot. Ne pinoutuvat kuin raskaat lohkareet toistensa päälle ollen samaan aikaan kevyellä otteella maalattuja, ilmavia ja leijuvia. Muotojen väliin jäävässä kapeassa tilassa muodostuu tasapaino, jonka järkkymistä katsoja odottaa henkeään pidätellen. Väliin jäävä tila on kiinnostava ja moniulotteinen, erilaisten fyysisten olemusten ja yksilöiden välille muodostuva suhde.
Markku Laakson nautinnollisen taidokkaissa maalauksissa on totuttu näkemään yksittäisiä tai monistuvia ihmisfiguureja. Nämä taidehistorian ja viihteen ikoniset hahmot on irrotettu taustoistaan ja pudotettu kulttuurihistorialliselle ja maantieteelliselle kartalle sattumanvaraisesti. Laakson maalauksissa ne vaikuttavat olevan aina enemmän tai vähemmän oudossa ympäristössä tai aivan väärässä ajassa ja paikassa. Itsensä uuteen ympäristöön asemoimisen vaikeus näkyy seikkailijattarien jäykkyydessä. Moni heistä kääntää katsojalle selkänsä ja keskittyy tarkkailemaan uutta ympäristöään.
Anssi Jääskeläinen esittelee katsojalle vakuuttavia ja voimakkaita hahmoja. Mestarillinen piirrosjälki paljastaa jokaisen yksityiskohdan, laskoksen ja verisuonen. Tarkemmin katsottuna hahmoissa on jotain keskeneräistä, haavoittuvaa tai viallista. Heidät on pysäytetty kesken liikkeen, tekemisen ja sanomisen. Taustalle on kuvattu ja kirjoitettu erilaisia luonnoksia, katkelmia ja alkuja, joista osa on peitetty ja aloitettu jälleen uudelleen. On kuin jokin olisi alati kehitteillä, muttei aivan saavuttaisi täsmällistä muotoaan.
Pekka Mäenpää
