Perniön pappilassa palavat jälleen valot.
Paitsi että valoisan kesän aikana valoja ei tarvita edes pappilaan heinäkuussa avattavassa kesäkahvilassa.
Pappilan uudet omistajat Elina Varjomäki ja Mikko Hintsala istuskelevat levollisen oloisina vanhojen rakennusten keskellä olevan pöytäryhmän penkeillä. Takana on iso rutistus; pappilan tiloja on remontoitu lähes yötä päivää kevään ajan.
– Meidän ainoa aikatauluajatuksemme oli, että voitaisiin avata pappilan ensimmäinen kesäkausi jollakin tapahtumalla. Lopulta tavoite koitti äitienpäiväbrunssin merkeissä.
Pikkuhiljaa Perniöön kotiutunut kaksikko kertoo olevansa edelleen innoissaan paitsi pappilasta myös kaikesta uudesta mitä se elämään on tuonut.
Pari vuotta sitten toisensa löytänyt pariskunta kertoo saaneensa remontin aikana runsaasti ymmärrystä sekä pappilan rakennuksista että miljööstä ja ympäristöstä laajemminkin.
– Kesän tultua tehtiin tietoinen päätös, että nyt on aika hengähtää ja nauttia. On ollut jotenkin ihanaa vaan istua ja fiilistellä tätä kaikkea.
Elina kertoo heittäneensä talviturkin heti kesäkuun alussa Särkisalossa. Meren läheisyys on plussaa samoin kuin kaikki se rauha, joka pääkaupunkiseudulle ei ylety.
Perniössä pappilan uusi herrasväki on otettu hyvin vastaan. Elinan koira Lara haukkuu mielellään pihan läpi kulkevaa nuorisoa ja tervehtii kutsuttuja vieraita reippaasti. Mikon hän on jo hyväksynyt kaverikseen.
– Pikkuhiljaa ihmiset huomaavat sen, että tämä on myös meidän kotipihamme. Monet ovat kiitelleet sitä, että täällä on taas vakituista elämää.
Mikko kertoo muuttaneensa jo virallisestikin pappilaan, Elinalla muutto on vielä vaiheessa. Asunto Tuusulassa on menossa myyntiin.
Kun Salon seurakunta päätti myydä pappilan, omistajaksi toivottiin tahoa, joka pitäisi alueen elävänä ja antaisi mahdollisuuden ihmisille edelleen päästä nauttiman miljööstä ja rakennuksista. Elinan ja Mikon kahdeksanosainen suunnitelma otettiin seurakunnassa ilolla vastaan.
Perustetun Perniön Pappila Oy:n toimialana on kiinteistö-, kahvila-, matkailu-, majoitus-, ravintola-, kulttuuripalvelu-, näyttely-, tapahtumapalvelu-, tilavuokraus-, juhla- ja konsultointi sekä koulutustoiminta.
Tarjouksessa kaksikko totesi yritystoiminnan laajan toimialakattauksen riittävän monipuoliseen tulovirtaan, mikä helpottaa myös suhdanneriskien hallintaa. He kertoivat tutustuneensa myös jo paikalliseen kirkolliseen elämään; Perniön kappalainen Johannes Alaranta kun sattuu olemaan Mikon opiskelukavereita.
Majoitustilana pappila ei tule tarjoamaan isoa kapasiteettia, kyse on tulevaisuudessa muutamasta palvelijanhuoneesta ja kesällä pihan vanhan pappilan tiloihin kunnostettavista huoneista.
Toisaalta pappilan on tarkoitus palvella matkailijoita ympäri vuoden, mutta ensisijaisesti painotus on kesäkaudessa. Pappila nojautuu vahvasti kirkon ympäristöön.
Elina on tuusulalainen näyttelijä ja muusikko, jonka vahvuuksia ovat kulttuuri- ja ravintola-alan verkostot ja laaja-alainen asiantuntemus.
Mikko on puolestaan kirkkohistoriaa opiskellut teologian maisteri, joka on viimeiset 20 vuotta ollut liike-elämän palveluksessa sekä palkkasuhteisena johtajana että omien yritysten johtajana ja hallituksen puheenjohtajana.
– Meidät on otettu täällä hyvin vastaan. Juhlatiloissa on ollut jo monia erilaisia tapahtumia, eiköhän tämä tapahtumapappila ole myös tulevaisuudessa. Aika näyttää, paljonko tulee kulttuuri- ja residenssitoimintaa ja mihin tämä lopulta painottuu.
Mikolla ja Elinalla on molemmilla yritys- että yhteisöverkostoja, joiden kautta voi avautua monenlaisia mahdollisuuksia. Yhteistyötä tehdään myös paikallisten yritysten kanssa, Pitopastantti on yksi hyvä esimerkki.
– Kesäkahvilamme on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin heinäkuussa. Sillä aloitetaan.
Kahdeksan kuukauden remonttijakson päätteeksi on ollut hyvä huomata, että kaikkia kahdeksaa toimialaa kannattaa ehkä kokeilla.
– Me emme todellakaan tiedä, mikä niistä oikeasti lähtee vetämään. Onko meillä häitä 15 kertaa vuodessa vai tuleeko tänne retriittiympäristöä kaipaavia yritysjohtajia. Kaikkea me kokeillaan ja sitten se tiedetään. Tämähän on luovaa yrittäjyyttä.
Luovuutta vaatii myös se, että pappila on koko ajan myös koti, jossa asuu ja vierailee esimerkiksi Elinan ja Mikon lapsia.
Mikko sen paremmin kuin Elina eivät ole rakentamisen ammattilaisia eivätkä sellaisiksi aio.
– Minun intohimoni on ollut aina teatteritaide, mutta tämä projekti rakentamisineen on myös innostavaa. Taiteilija minussa ei ole hävinnyt mihinkään ja pitäähän meidän saada myös voita leivän päälle, Elina naurahtaa.
Mikko sanoo ajattelevansa, etteivät tämäntyyppiset asiat tule vastaan vain sattumalta.
– Aina voi syntyä elämässä myös tilausta jollekin uudelle, varsinkin jos muilla elämänalueilla on jonkinlainen nivelvaihe menossa. Mutta kun katsoo omaa pankkitiliä, löytyy motivaatiota tehdä myös niitä töitä, joista on tottunut elannon hankkimaan.
Elina ja Mikko ajattelevat, että heillä oli mahdollisuus kävellä myös pappilan ohi. Mutta he eivät sitä halunneet tehdä.
Maallemuutto ei ollut suunnitelmissa, mutta kun kumppanilla ja yhtiökumppanilla on sama visio, oli helppo tehdä ratkaisu. Mukana tuli vielä Lara-koira.
– Se arvioi minua, että olenko sopiva kämppis Elinalle.
Elämä Perniössä on tuonut jo uuden harrastuksenkin: kirpputorit
– Täällä on mahtavat ulkoilumahdollisuudet, olemme molemmat ahkeria sienestäjiä.
Mikko ja Elina tietävät asuvansa ja tekevänsä töitä nyt ja tulevaisuudessa keskellä paikallishistoriaa. Perniön vanha punainen pappila on rakennettu vuonna 1732 ja valkoinen kirkkoherranpappila rakennettu 1839.
Pappila on löytänyt paikkansa kirkon kupeesta kauan sitten ja pysyy samoilla sijoilla myös nykyisten ja tulevien sukupolvien ajan.
Pekka Mäenpää
