Anneli Friberg on monelle junamatkaajalle tuttu näky. Salon rautatieaseman vanhassa asemarakennuksessa sijaitseva Kahvila Asema tarjoaa lämminhenkistä palvelua pitkällä kokemuksella: Anneli ja hänen miehensä Ilppo ovat olleet yrittäjiä jo 60 vuotta. Heidän matkansa alkoi Turuntien Esso-huoltoasemalta, joka tunnettiin paikallisten keskuudessa nimellä Fribergin Esso.
– 15. lokakuuta 1965 allekirjoitimme yrittäjäpaperit Essolle. Minä olin 23-vuotias ja Ilppo 24, Anneli muistelee.
Pariskunta jatkoi Essolla Ilpon isän työtä. He olivat tehneet töitä asemalla jo aiemmin Lyseo-opintojensa aikana – silloin he myös alkoivat seurustella. Ilpon isovanhemmat olivat Salossa toimineen Perkon kaupan kauppiaspariskunta, mutta Ilpo oli sisaruksista ainoa, joka halusi jatkaa isänsä jalanjäljissä.
Kahvila Aseman tiloissa näkyy yhä Esso-aikojen vaikutus: seinillä on kunniakirjoja yli neljän vuosikymmenen yrittäjyydestä, ja eteisessä tulijoita tervehtii vanha, valtava bensapumppu.
Fribergien poika Osmo osti Salon asemarakennuksen vuonna 2014. Anneli ja Ilppo olivat tuolloin jo eläkeiässä, mutta Osmo ehdotti kahvilan perustamista.
– Ajattelin, että mitä muuta sitä tekisikään. Parempi tämä on kuin istua kotona keinutuolissa odottamassa kuolemaa, Anneli naurahtaa.
Essolla Fribergit palvelivat salolaisia autoilijoita. Nyt he tarjoavat taukopaikan junamatkustajille. Molemmat muistavat tarkkaan koulutuksen, jonka Esso järjesti myymäläpalvelua varten.
– Se oli viikon mittainen koulutus Helsingissä – oikein viiden tähden palvelukoulutus, Ilppo kertoo.
Anneli luettelee sormillaan koulutuksessa opetetut kysymykset asiakkaalle: “Hyvää päivää, johtaja Sini!”, “Saako olla tankki täyteen?”, “Saako katsoa öljyn?”, ”Voiko puhdistaa tuulilasin?” ja lopuksi “Kiitos, näkemiin!” Jokainen asiakas oli “johtaja”, ja nimien muistaminen oli helppoa, sillä autoilijoita ja automerkkejä oli Salossa vain muutama.
– Essolla tiesi, että meistä pidetään huolta, kun takana oli iso ketju ja asiat toimivat sen mukaan. Maailma on paljon muuttunut noista ajoista, Anneli pohtii.
Esson yrittäjänä pääsi matkustamaan ympäri Eurooppaa ketjun järjestämillä työmatkoilla. Fribergit tarjosivat monelle nuorelle myös ensimmäisen työpaikan ja seuraavat edelleen entisten työntekijöiden kuulumisia.
– Muutama vuosi sitten minulla oli sydänhuolia ja menimme Tyksiin Turkuun. Siellä lääkärinä oli meidän entinen “bensapoika”, joka lupasi pitää minusta hyvää huolta. Tiesin olevani hyvissä käsissä – olinhan ne kädet itse kouluttanut, Ilppo hymyilee.
Pään tyhjennys
Anneli on töissä Asemalla joka päivä aamukuudesta iltakuuteen, ja Ilppo tekee töitä vointinsa mukaan. Vaikka moni niin luulee, he eivät ole aina töissä. Vapaa-ajallaan Fribergit rakastavat veneilyä ja ovat yli 30 vuotta vuokranneet mökkiä Kemiönsaaren ulkosaaristosta.
– Veneillessä saa tyhjentää pään ja nauttia hiljaisuudesta. Se tuo tasapainoa työhön, Anneli huokaa.
Ilppo on harrastanut kilpaveneilyä, ja Annelin pitkäaikainen harrastus on kirkkokuorossa laulaminen. Myös heidän kaksi lastaan, kahdeksan lastenlastaan ja viisi lastenlastenlastaan pitävät pariskunnan kiireisenä.
1970–1980-luvuilla Fribergit toimivat isäntäperheenä monille vaihto-oppilaille, joihin he pitävät edelleen yhteyttä.
– Olemme käyneet häissä Kanadassa ja Libanonissa vanhojen vaihto-oppilaidemme luona. Australiasta ja Saksasta he ovat olleet täällä käymässä. He ovat kaikki huumorintajuisia ja hauskoja tyyppejä, Anneli kertoo.
Hän on ostanut Kanadan ja Australian aikaisille vaihto-oppilaille salolaisen “perkele”-kassin ja aikoo postittaa ne joululahjaksi.
Anneli on kotoisin Halikosta ja muistaa leikkineensä nuorena pelloilla 110-tien varrella. Hän muistaa protestit, joita moottoritien rakentaminen aiheutti, ja seuraa nyt Länsirata-keskustelua.
– Ei mitään näistä asioista ole tehty meidän sukupolveamme varten, vaan tulevia varten. Niitä tehdään niille, jotka käyttävät rataa 30 vuoden päästä ja elävät siellä tulevaisuudessa, Anneli lausuu.
Tämän viikon perjantaina Fribergit järjestävät Kahvila Asemalla kahvittelun pitkäaikaisen yrittäjyytensä kunniaksi. Avoimeen kutsuun kirjoitetaan: Hyviä uutisia – Tässä me vielä seisomme. Kutsua koristaa vanha valokuva Ilposta ja Annelista Esson bensapumpun edessä sekä tuore kuva samassa asetelmassa.
Nelli Spännäri
