Vanhaan lasikasvihuoneeseen muutti pari kesää sitten Ville Salmen viinitarha, ja sen myötä tilassa kasvaa nyt 215 erilaista syöntirypälelajiketta.
Salmen missiona on selvittää, mikä lajike kasvaa Suomessa parhaiten ja mistä lajikkeista syntyvät maukkaimmat marjat.
Viekö viinitarha paljon aikaa? Vastaukseksi Salmelta saa sarkastisen mutta lämminhenkisen naurahduksen.
–Vie kyllä! Eniten aikaa vie leikkaaminen. Viiniköynnöksistä poistetaan keväällä noin 90 prosenttia edellisen vuoden kasvusta. Kasviin jätetään vain kaksi kymmenen silmun oksaa. Silmuista kasvavat versot, joihin kuhunkin muodostuu rypäleterttuja. Ei ihme, että satoa korjatessa selkälihaksetkin kipeytyvät. Polvillekin kasvinhoito on rankkaa, etenkin kun on käynyt kuudesti polvileikkauksessa, entinen pikajuoksija Salmi tunnustaa.
Köynnöksen ruskeat oksat näyttävät maallikon silmiin elottomilta, mutta oksan poikkileikkaus paljastaa vihreän ja elinvoimaisen sydämen.
Jos harrastus vie niin paljon aikaa, miksi viiniköynnöksiä sitten kannattaa kasvattaa?
–Laura Voutilaisen sanoin: no, hitto, miksi ei, Salmi vastaa ykskantaan.
–Kypsyvä viinirypäleterttu on luonnon kauneimpia näkyjä yhdessä poimulehden aamukastehelmen kanssa, Salmi runoilee.
Vaikuttaa siltä, että viiniköynnösten viljely tekee hänet myös onnelliseksi.
–Kun käyn Salossa töissä ja ajan Hiiteen kotiin, vaikka en tulisikaan tekemään varsinaisesti töitä tarhalle, poikkean silti ihailemaan kasvun kehitystä. Kukinta-aikaan olen täällä Maija Mehiläisenä. Viiniköynnökset ovat tuulipölytteisiä, joten ravistelen kasveja, jotta pölytys onnistuu, Salmi virnistää.
Viljelyn lomassa Salmi kiertää Salon Vilppaan kanssa ympäri Suomea hieroen, teipaten ja huoltaen joukkuetta sekä pyörittäen samalla omaa hierontayritystään.
Salmi muistelee hurahtaneensa viinirypäleisiin jo lapsena mummulassa ja saatuaan serkultaan lahjakasvin. Positiivinen kokemus poiki lajikkeen toisensa perään, kunnes hänen viljelytoimintaansa voi nykyään kuvailla puoliammatilliseksi. Ensimmäinen köynnöslajike on edelleen olemassa ja kulkee perheen mukana.
–Aurinkoisella ja lämpimällä seinustalla rypäleet kasvavat helposti. Jos lajike on paikkaan sopiva ja lisäksi vähän hoivaat rypälettäsi, hirvittävän suurella todennäköisyydellä kaikki menee hyvin. Jos sinulla taas on tuulinen pelto ja haluat Rieslingiä, se ei tule toimimaan. Silloin tarvitset rypäleelle suojaa tuulelta ja kylmältä – joudut näkemään vaivaa, Salmi toteaa.
Rieslingiin tai valkoviiniin tarvitaan siis roppakaupalla vihreitä rypäleitä?
–Moni ajattelisi näin, mutta valkoviiniä voidaan tehdä sekä vaaleista että tummista rypäleistä. Punaviinin väri syntyy tummien viinirypäleiden kuorista irtoavista antosyaaneista eli väriaineista. Mitä kauemmin kuoria liotetaan, sitä tummempaa viiniä syntyy, Salmi tietää.
Rypäleiden sisältämät flavonoidit ja K-vitamiini tarjoavat monia terveyshyötyjä.
Viinirypäleet saavat huomiota Salmen koko perheeltä, myös tyttäriltä.
–Elma puuhailee mielellään tarhalla, ja Hilman kanssa käymme kevätmessuilla ja myyjäisissä, Salmi iloitsee. Salmet nauttivat sadosta myös yhdessä.
–Rypäleiden maku, koko, väri ja tekstuuri vaihtelevat käsittämättömän laajasti. Olemme kehittäneet oman systeemimme: maistellessamme rypäleitä täytämme samalla Excel-taulukkoa. Puolisoni Anna kirjaa havainnot rapsakkuudesta ja makeudesta. Itse tunnustan popsivani kilokaupalla rypäleitä vuosittain, Salmi kertoo.
Salmen viinitarhalla järjestetään viininviljelyopastuksia ja rypälemaistelukierroksia. Viime kesänä hänen rypäleitään oli mahdollista ostaa pieniä eriä muun muassa Enolan K‑Marketista.
–Olen kuullut, että viime kesänä Porista asti on tultu Saloon ihan vain ostamaan minun tarhani rypäleitä, Salmi myhäilee.
Samalla täytyy ihailla rypälefanien intohimoa.
–Sanoisin, että viinirypäleet ovat kasvava trendi. Joka vuosi tarhani kävijämäärä on tuplaantunut, Salmi arvioi.
Kevät on Salmen mielestä paras vuodenaika.
–Olen ehdottomasti kevätihminen. Kaikki on vielä edessä. Seuraan jännityksellä lajikkeiden sopeutumista Suomen ilmastoon.
Ulkoköynnöksille viime talvi oli huono. Pitkän ja märän syksyn jälkeen pakkaset tulivat äkillisesti, eikä ollut riittävästi lunta suojaamassa kasvien juuristoa.
–Ellei minulla olisi kasvihuonetta, jännittäisi enemmän. Omajuuriset köynnökset eivät talveen kuole, ja keväällä kasvu on kovaa – jopa 20 senttimetriä vuorokaudessa – mutta sen kesän sadossa ei tule selkä kipeäksi. Seuraavana vuonna sato on sitäkin parempi, Salmi kertoo.
–Puutarhurin kevät alkaa jo joulukuussa. Silloin alkavat taimiluettelot kiinnostaa. Ensimmäiset leikkuut tehdään jo tammikuussa. Kevään kynnyksellä uuden kasvun havainnointi on ykkösjuttu, Salmi sanoo.
Jonna Hellberg-Pitkänen
