Vuoden 1955 Plymouth Savoy hinattiin pari vuotta sitten traktorilla vartsalalaisesta liiteristä päivänvaloon
Wiurilan kartanon keltaisten kivirakennusten sisäpiha sopii mitä mainioimmin vanhojen autojen esittelypaikaksi.
Halikkolainen Piia-Riina Ihander ajeli sunnuntaina tyttärensä Maijan kanssa vuoden 1955 mallisen Plymouth Savoyn ensimmäisenä parkkiin; pian kauniissa rivistössä kiilsi kolmisenkymmentä ajoneuvoa Kemiöstä lähteneen automobiiliajon päätteeksi.
Naisten Automobiiliklubin järjestämä koko päivän kestänyt kiireetön ajotapahtuma on yksi monista alan harrastajien tapahtumista. Kesällä hienoja autoja nähtiin muun muassa Salon torilla, kesäkuun lopulla ainakin yksi salolainen iäkäs Porche löysi uuden omistajan Harjattulan kartanon kokoontumisessa.
Piia-Riina Ihander kertoo, että kermanväristä Plymouth Savoyta on laitettu viime aikoina ajan ja rahan kanssa kuntoon.
-Isä osti tämän autoliikkeestä Floridasta 1990-luvulla ja toi auton tullessaan Suomeen. Veljeni oli toivonut Mustangia, mutta tällainen sieltä tuli, Ihander naurahtaa.
-Kerran kun alkuaikoina siivottiin sisältä, penkkien välistä löytyi simpukka. Se olisi pitänyt säästää muistoksi, mutta taisin heittää sen menemään.
Juuri täysi-ikäistynyt veli ajeli Plymouthilla Salossa aikansa ja kyytiläisiä riitti. Mutta sitten auto jäi liiteriin vuoksiksi.
-Aina välillä sitä käytiin katsomassa, mutta sinne se oli unohtunut, äiti ja tytär muistelevat.
Kunnes tuli vuosi 2010.
-Olimme menossa mieheni Jarmon kanssa naimisiin ja halusin tämän Plymouthin hääautoksi. Sulhanen teki ison työn, että jarrut saatiin pitämään ja auto käyntiin. Se taidettiin kuitenkin hinata Kalliolaakson linnan juhlapaikalle, mutta valokuvia saatiin.
Sitten auto pääsi taas liiteriin, kunnes muutama vuosi sitten velipoika ilmoitti myyvänsä sen pois.
-Päätin ostaa sen häneltä ja näin teinkin, mutta auto jäi edelleen unholaan kunnes 2020 päätin, että nyt se laitetaan kuntoon.
Plymouth Savoy makasi vajassa niin syvällä maan sisässä, että tarvittiin traktori ja apuvoimia sen saamiseksi ulos.
-Se vietiin Rekijoelle, jossa Kari Kunnas teki ison työn moottorin ja jarrujen kanssa. Samalla vaihdettiin kuluneita osia ja uudet renkaat. Heinäkuussa 2020 moottori käynnistyi ensimmäistä kertaa vuosiin ja Plymouth saatiin katsastettua.
Autoa on sen jälkeen kunnostettu pikkuhiljaa myös sisältä. Vaskiolainen Mika Kauppi korjasi ja hitsasi puhkiruostuneen pohjan, Takapenkki on uusittu turkulaisella osaajalla Amerikasta tuodulla kankaalla ja marttilalainen Laura Keihäs verhoili viimeksi auton sisäkaton.
-Ensi talvena laitetaan kuljettajan istuin kuntoon, Ihander lupaa.
Plymouth Savoyn kunnostus on tullut maksamaan tuhansia euroja ja tytär Maija (15) onkin jo ihmetellyt ääneen, onkohan kyseessä lainkaan järkevä investointi.
Ilmeisesti ei tietenkään, mutta hyvän mielen harrastus ainakin.
-Olemme tehneet autolla hääkuljetuksia Salossa ja Turussa. Koko perhe on päässyt osallistumaan: minä tai puolisoni ajaa ja lapset ovat olleet assistentteina, sillä morsiamen hääpukua saa usein sovitella autoon, kukkakimpun kanssa tarvitaan apua ja pitäähän takapenkille tarjoilla kuohuvaakin.
Aviomies Jarmo Ihander on ollut sitä mieltä, että ihan jokaista kesälauantaita ei tarvitsisi istua auton ratissa. Vanhan auton alla maatessa on kulunut myös puolisolta jonkin verran aikaa, mutta katsotaan jos Maijan nyt 17-vuotias veli innostuisi tekemään siskonsa kanssa tulevaisuudessa hääajoja.
Kolmilapsinen perhe viihtyy vapaa-ajallaan mökillä ja kotona Hajalassa.
Hajalaan koti perustettiin aikanaan osin hyvien liikenneyhteyksien vuoksi.
-Olemme viihtyneet, kyläaktiiviksi tunnustautuva Ihander miettii.
Hän esittelee mielellään omistamaansa amerikanrautaa.
-Meidän perheessä on kolme autoa, tämä on minun, Ihander naurahtaa ja kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia kulkupelistään.
Plymouthissa on automaattivaihteisto – kaksi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Bensankulutuksesta ei tullut puhetta, mutta ihan pelkällä hajulla auto ei kulje. Nykybensiinin joukkoon pitää muistaa tankatessa laittaa lyijynkorviketta, jotta moottorissa olevat tiivisteet kestävät paremmin.
Ihanderien Plymouthilla ajellaan vuodessa alle tuhat kilometriä.
-Emme kuulu mihinkään kerhoon, mutta tämä Naisten Automobiiliklubi voisi olla kiinnostava. Olimme kesällä mukana torikokoontumisessa ja ajoimme kerran myös Kemiöön. Niissä tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja saa vinkkejä esimerkiksi varaosien hankintaan.
Pekka Mäenpää
