Hanna Virkki on asetellut suuren joukon huovutustöitään keittiön pöydälle. Hannan huovuttamissa hahmoissa on selvästi havaittavissa huumoria ja tunnetta. Jouluiset hahmot, kuten sikeässsä unessa tai ainakin torkahtamassa olevat tontut, hartaasti silmät ummessa joululauluja hoilaavat kirkonrotat ja pienin kyltein varustetut, mieltään osoittavat punatulkut saavat katsojan hyvälle mielelle. Koiranuntaan nukkuvat pikkuketut ja pyykkiä ripustava rottarouva sulautuvat mainiosti Hannan jouluisten hahmojen joukkoon.
-Huumori antaa hyvää twistiä huovuttamilleni hahmoille. Mulkosilmillä niille saa aikaan hyvän ilmeen. Vältän silmät täysin auki olevan hahmon tekemistä. Esimerkiksi tonttujen tekemisessä silmät, nenä ja suu ovat vaikeimmat ja siksi teen mielelläni niistä nukkuvia. Lopputulos oikeastaan yllättää minutkin miltei aina. Nukkuva tai torkkuva tonttu on katsojallekin mielenkiintoinen, Hanna kuvailee.
Hanna asuu miehensä Ismo Iltasen kanssa tämän kotitilalla Vaskiolla. Perheen tytär asuu vielä kotona, poika on muuttanut jo omilleen. Hanna kertoo olleensa käsillätekijä lapsuudesta saakka.
-Tein itse nukkekodit ja nukkien vaatteet, sekä keppihevoset ja niiden tarvikkeet. Koulussa käsityö- ja piirustustunnit olivat parhaita. Olen neulahuovuttanut nyt yli kymmenen vuoden ajan. Innostus huovuttamiseen alkoi, kun näin Helsingissä jossain liikkeessä käydessäni huovutetun porkkanan. Ajattelin, että tuon voisin itsekin tehdä. Aloitin siis porkkanasta ja jatkoin lankatonttuihin. Hankin kyllä muutaman huovutusta käsittelevän kirjan, jotka kuitenkin vain selasin läpi. Huovutustekniikan olen oppinut täysin ”kantapään kautta”, Hanna sanoo.
Huovutettujen hahmojen ideointi ja niiden toteuttaminen tuovat esiin Hannan luovuuden ja mielikuvituksen.
-Ideat pompsahtelevat, mutta aika ei riitä kaikkien toteuttamiseen. Huovutustyöt ovat hitaita ja työläitä tehdä, mutta huovuttaminen antaa työlleni hyvää vastapainoa. Olen geologi ja työskentelen Geologian tutkimuskeskuksessa Espoossa. Töissä yhtenä tehtävänäni on kehittää geologisia paikkatietoaineistoja karttapalveluihin. Työni on tietotyöläisen työtä, tuijotan kaiken aikaa tietokonetta. Työni on myös hyvin hektistä. Teen tällä hetkellä töitä etänä, käyn toimistolla kerran kuussa. Olen huovuttanut joskus junassakin, saatettiin minua katsoa hieman ihmeissään, Hanna kertoo.
Joululauluja hartaasti laulavalle kirkonrotalle Hanna valmisti pienen laulukansion. Kansion lehdiltä on tunnistettavissa useamman, aivan oikean joululaulun nuotit ja sanat.
-Otin Lasten pyhäkoulun virsikirjasta kopiot, pienensin ne sopivan kokoisiksi ja tulostin. ”Pieni joululaulu” on siis todellakin pieni joululaulu. Kansiossa on nahkapaperikannet ja tupsu. Rotan runkona olen käyttänyt vanhaa villapaitaa. Kolmen erivärisen huovutusvillan lisäksi kirkonrotassa on käytetty rautalankaa ja sen viikset ovat hevosen häntäjouhta.
-Lakkoilevat, ”maurikunnasmaiset” punatulkut lähtivät puolestaan syntymään, kun keräsin pienet vehnälyhteet peltomme reunaan jääneistä, kypsistä tähkistä. Tein mieltään osoittaville linnuille erilaisia kylttejä, joita voi halutessaan vaihtaa.
Hanna hankkii huovutusmateriaalinsa askarteluliikkeistä ja usein myös vanhan ajan markkinoilta.
-Esimerkiksi tontun parraksi sopivaa tai ihonväristä villaa pitää ostaa aina enemmän, jos sitä sattuu löytämään. Värillistä villaa löytää helpoiten. Rekvisiittaa tulee löydettyä samoista paikoista ja lisäksi vaikkapa keskiaikamarkkinoilta ja kirpputoreilta. Usein tuntuunkin, että rekvisiittaa on enemmän kuin huovutuksia, mutta samalla rekvisiittalöydöt toimivat inspiraation lähteenä.
Huovuttamisen lisäksi Hanna piirtää ja maalaa vesiväreillä taidokkaasti.
-Maalaan akvarelleja tarpeeseen, niistä syntyy lähinnä joulukortteja. Olen lähettänyt lähisukulaisille monisivuisia kortteja. Niiden sarjakuvamainen joulutarina syntyi useampana vuonna jatkokertomuksena, kunnes runomitta tyrehtyi tarinan jatkolle. Teen myös onnittelukortteja. Luovuus kukkii elämässäni vähän joka alueella. Se ulottuu myös leivontaan. En leivo juhliin ainoastaan sen seitsemää sorttia, vaan neljäätoista, Hanna nauraa.
Hän haluaa kiinnittää huomiota hyvään kädenjälkeen ja laatuun. Hanna on kuullut myyjäisissä paljon mukavia kommentteja töistään.
-Ihmisten ilmeet ja reaktiot ovat parasta antia myyjäisissä. He pysähtyvät, naureskelevat ja kommentoivat hahmoja. Monesti oma silmä huomaa parannettavaa valmiissakin työssä, joten aivan täydellistä ei ole vielä syntynyt. Mutta sitä kohti, jos aika vain riittäisi. Sitä kun tekee pitkään jotain installaatiota, niihin syntyy suhde ja palanen itsestä jää aina siihen. Joskus on vaikea luopua tehdystä työstä, mutta tila ei riitä niiden säilytykseen. Siksi on hyvä, että välillä luopuu jostakin, jotta voi luoda taas uutta.
Joulu merkitsee Hannalle vuoden tärkeintä juhlaa.
-Vuoden pimeimpään aikaan kynttilät, joulun tunnelmat ja tuoksut ovat ihan omaa luokkaansa. Joulun odotus aloitetaan joulukorttien tekemisestä. Siitä siirrytään pattereiden taustojen ja keittiön kaappien ja niiden sokkeleiden siivoukseen, Marttojen suosituksesta huolimatta, sillä milloin ne muutoin tulisi siivottua? Joulu tulee siistiin, mäntysuovan ja piparien tuoksuiseen kotiin, mutta yhtä hienoa on korjata joulunajan koristeet sekä joulumatot pois tammikuun alkupuolella ja aloittaa uutta idearikasta käsityö- ja askarteluvuotta, Hanna toteaa.
Maritta Määttänen
