Ohjaaja Alina Kilpinen esitti Hovimäki-näytelmän pressitilaisuudessa toiveen, että säät suosisivat Vuohensaarta esityskaudella. Siltä se ainakin tuntui viime perjantain ensi-illassa, vaikka ukkosen uhkaa oli ilmassa ja tunnelma katsojalla oli nihkeän hikinen.
Salon Teatteri ja ohjaaja Kilpinen ovat ottaneet tälle kesälle suuren haasteen, kun Vuohensaaren kesäteatterissa esitetään Hanna Ojalan vuonna 2023 käsikirjoittama Hovimäki-näytelmä. Näytelmä perustuu suosittuihin kirjoihin ja tv-sarjaan, jota esitettiin vuosina 1999–2003. Tässä versiossa sarjan ensimmäinen tuotantokausi on puristettu kolmen tunnin teokseksi.
Tarina alkaa vuodesta 1808, kun Hovimäen kartano saa uuden isäntäparin Magnus ja Johanna Lindhofista (Sami Virta ja Sonja Leino).
Asettuessaan taloksi he saavat totutella talousmamselli Fridan (Satu Elg) käskytykseen ja samalla seurata Suomen sodan etenemistä.
Käsikirjoitus on saanut seurakseen Kilpisen sanoittamat ja Antti Ainolan säveltämät musiikit, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Sanoitukset on tehty osin käsikirjoituksen pohjalta, joten ne toistavat hyvin paljon olemassa olevaa dialogia. Jommasta kummasta olisi voinut tarvittaessa karsia. Ainolan sävellyksistä yhdessä stemmalaulun kanssa tulee Ultra Bran kaltainen vivahde, joka kuitenkin istuu tarinaan hyvin.
Lavastuksen pääelementtinä on kaksikerroksinen Hovimäen kartano, jonka on suunnitellut Heidi Tuomola. Se on ehkä hienoin näkemäni lavastus Vuohensaaressa, mutta harmillisesti vasemmasta sivukatsomosta katsottuna rakenteen korkeus haittaa näkyvyyttä yläkerrassa tapahtuviin kohtauksiin.
Roolisuorituksista esiin nousi voimakkaimmin Elg, joka tekee Fridan tomerasti, mutta osaa tuoda hahmoon myös tarvittavaa lämpöä. Naisten vastatessa kartanon ylläpidosta myös Johannasta kasvaa Leinon käsissä muutakin kuin miestään totteleva puolikas.
Magnus onkin osittain näytelmän hupi, kun hän hämmästelee sitä, että vaimo – melkein – ajattelee omilla aivoillaan. Virta tekee Magnuksen roolin varmuudella ja ilmaisuvoimalla, josta saa nauttia.
Myös Sepän lapsen sisarukset Anna (Anni Mäenpää) ja Aaron (Mika Sola) tekevät mieleenpainuvaa työtä. Sola on Salon Teatterin ensikertalainen, mutta hänen toivoisi jäävän näyttelijäkaartiin. Anna-piika kasvaa säikystä tytöstä suuremmaksi, ja Mäenpää tarjoaakin lopussa näytelmän koskettavimpia hetkiä, joita saapui säestämään draamantajuinen ukkosen jylinä.
Ennen väliaikaa nähdään ehkä näytelmän vaikuttavin kohtaus, jonka jälkeen mielellään jaloittelee vähän. Sen tähtenä toimii joukon hyvin koreografioitu liikkuminen.
Jenny Sainion puvustus näytelmässä toimii, mutta todellinen taidonnäyte nähdään tarpeistossa, jota Sainio on toteuttanut yhdessä monien apukäsien kanssa.
Näytelmän loppu jää luonnollisesti hieman auki ja nyt olen melkein jo kiinnostunut, miten tarina jatkuu. Ehkä täytyy löytää jostain sarjan DVD:t tai suunnata kirjastoon.
Hovimäki-näytelmä Vuohensaaren kesäteatterissa 17. elokuuta asti.
HOVIMÄKI, Vuohensaaren kesäteatteri.
Alkuperäisteos: Carl Mesterton, Anna-Lisa Mesterton, Jussi-Pekka Aukia, Kirsti Manninen
Käsikirjoitus: Hanna Ojala
Ohjaus ja laulujen sanoitukset: Alina Kilpinen
Musiikin sävellys ja laulunohjaus: Antti Ainola
Lavastussuunnittelu: Heidi Tuomola
Lavastus: Jerry Alajoki
Puvustussuunnittelu: Jenny Sainio
Puvustuksen toteutus: Jenny Sainio, Marika Hämäläinen ja puvustusharjoittelija Heidi Lindblad-Frisk
Tekniikka: Matias Kuisma
Kuiskaaja: Pia Poikonen
Ohjaajan assistentti: Arto Lindholm
Tuotanto, graafikko, markkinointi: Susanna Karhu
Myynti: Mia Kuisma
Rooleissa: Sonja Leino, Sami Virta, Anni Mäenpää, Mika Sola, Satu Elg, Kalle Tuomela, Pia Nummila-Väkiparta, Marjut Ruusumo, Arto Pasio, Arto Salo, Heimo Heikkonen, Minna Laiho, Marika Hämäläinen
Nelli Spännäri
