Veera Hannula lähtee Eppujen keikalle kantaen isänsä muistoa
-Tässä tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun pääsen näkemään Eput viimeistä kertaa Ratina-areenalla ensi kesänä, Veera Hannula hymyilee.
Nykyään Marttilassa asuva Hannula on perinyt Eppu-faniuden edesmenneeltä isältään Seppo “Sepi” Ahokkaalta – heillä oli tapana käydä yhdessä Eppu Normaalin keikoilla.
Viimeinen keikka isän kanssa oli suunniteltu viime syksylle, mutta siinä kohtaa sairaus oli vienyt isän voimat, eikä Hannula kokenut olevansa valmis lähtemään keikalle ilman isää.
-Kun liput viimeiselle keikalle tulivat myyntiin, tiesin, että nyt on oikea aika. Olimme isän kanssa Ratina-areenalla viimeksi katsomassa Eppuja 40.-vuotisjuhlakiertueella. Kun menen viimeiseen konserttipäivään, niin tiedän, että valojen sammuessa, ne sammuvat lopullisesti, Hannula kuvaa.
Isänsä tavoin Hannula aloitti musiikkiharrastuksen nuorena, koulun bändissä. Hannula muistaa isänsä olleen innoissaan tyttären bändiharrastuksesta ja tämän kantaneen soittimia keikkapaikoille ja treeneihin monta kertaa.
-Siskoni olivat enemmän äidin kanssa ja isälle ja minulle musiikki oli se yhteinen juttu. Opin häneltä paljon 70-luvun musiikista, mutta Eput oli meille se pysyvin.
Hannula on ollut Eppujen fani nyt kolmekymmentä vuotta. Kun hän täytti 18, hän alkoi käydä Eppujen keikoilla isänsä kanssa. Heillä oli tapana aina keikkakokemuksen jälkeen tehdä henkinen purku kaikesta illan aikana koetusta, eikä se tapahtunut samana iltana.
-Koettua piti saada pureskella rauhassa. Joskus meni kuukausikin ennen kuin toinen meistä kysyi “olisko nyt purku?” ja sitten katsottiin kalenterista sopiva aika, Hannula muistelee.
Hän kertoo nauttineensa Eppu Normaalin konserttisalikiertueista enemmän kuin festarikeikoista, vaikka niillä piti hillitä omaa tanssijalkaa.
-Festareilla tietää, että bändi soittaa ne tunnetuimmat radiohitit, kun aika on niin lyhyt. Nautin toki niistäkin, mutta konserttisaleissa tunnelma on intiimi ja esityslistalla on kappaleita, joita me pitkäaikaiset kuuntelijat tiedämme. Niilläkin keikoilla tekisi mieli tanssia, mutta se ei sovi tunnelmaan.
Bändistäkin näkee, kuinka vaikea heidän on pysyä paikallaan ja vain soittaa.
Tämän hetken suosikkikappaleeksi Hannula nimeää yhtyeeltä “Pimeyden tangon” (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita, 1984), joka hänen mukaansa kuvaa kuluneen vuoden tunnelmia hyvin, kun isän kuolemasta on nyt kulunut kymmenen kuukautta.
Hannula on valmistautunut siihen, että kolmetuntinen keikka tulee olemaan täynnä tunteita.
-Siinä mennään varmasti laidasta laitaan ja mukaan mahtuu iloa, surua ja haikeutta.
Keikalle Hannula aikoo pukea yhden isänsä keikkapaidan, jotta isä pääsee mukaan viimeisen kerran.
Ahokas sairastui Parkinsonin tautiin 2010-luvulla ja hänen toimintakykynsä muuttui pikkuhiljaa. Hän oli jo valmis jättämään keikkailun taakseen, mutta perheen asenne ratkaisi.
-Kaikkialle mentiin voinnin ehdoilla. Meillä oli aina periaate, että mentiin niin että kaikki olivat yhdessä, eikä niin että osa olisi ollut istumassa ja osa permannolla.
Viimeiselle keikalle Hannula lähtee miehensä kanssa ja paikat ovat permannolla, koska nyt ei istuta.
Isä ja kitara
Hannula kasvoi Märynummella rivitalossa, jossa heidän perheensä ja kolme naapuriperhettä olivat hyviä ystäviä. Hän muistaa monta kertaa, jolloin perheet kokoontuivat takapihalle, lapset leikkivät ja Ahokas soitti kitaraa.
-Sellainen hän oli: iloinen ja musikaalinen. Hän halusi, että sellaisena hänet myös muistetaan.
Muistotilaisuudessa oli esillä kuva Ahokkaasta pitkät hiukset ponihännällä ja kitara sylissä. Tietysti tilaisuudessa soitettiin myös Eppuja.
Musiikkitietämys on siirtynyt myös jälkipolville, sillä Hannulan kohta 17-vuotias esikoinen kulkee ukin vanhoissa bändipaidoissa.
-Muistan, kun tyttäreni oli seitsemän ja olimme menossa vanhempieni luokse. Soittolistaltani lähti soimaan Paskahattujen paluu albumin kappale ja tyttäreni kysyi, mistä albumin nimi tulee. Lupasin, että ukki osaa selittää.
Ukki otti tytön syliin ja selitti Eppu Normaalin historiaa tälle juurta jaksain. Hänellä oli aina aikaa sukeltaa lempiaiheeseensa.
Kun Hannula on käynyt Eppu Normaalien viimeisellä keikalla hän aikoo käydä purkamassa sen isänsä kanssa Halikon hautausmaalla.
Nelli Spännäri
