Jenni Linnan ura hevosten parissa alkoi taaperona

Jenni Linna harjoittelee neljästä viiteen kertaa viikossa.

Talli Linna syvällä Perttelin sydämessä näyttää jokaisen hevosihmisen paratiisilta. Siistit, avarat tilat, tallin yhteydessä oleva maneesi ja tietysti kauniit hevoset, jotka kurkistelevat karsinoistaan. Mutta hetkinen, jotain tästä idyllistä puuttuu! Puute korjaantuu siinä vaiheessa kun Jenni Linna tulee paikalle, sillä tuota pikaa pitkin käytävää juoksee jackrussellinterrieri Papsi ja hyppää Jennin syliin. Mahtaakohan maailmassa olla tallia, jossa ei olisi myös koira tai useampia pyörimässä, sillä hevosihmiset ovat yleensä myös koiraihmisiä.

Jennin ura hevosten parissa alkoi oikeastaan jo taaperona.
-Leikin pienenä keppihevosilla enkä ollut kiinnostunut nukeista. Ratsastuksen aloitin Anisissa ollessani ensimmäisellä luokalla koulussa. Sain oman ponin 9-vuotiaana ja siitä harrastus tietysti vain kiihtyi. Kotini pihapiiriin Merikulmalle rakennettiin karsina ja siellä minä Matti-ponin kanssa ratsastelin pitkin maita ja mantuja, Jenni kertoo.

Keskittyminen kouluratsastukseen alkoi sekin varsin varhaisessa vaiheessa.
-Matti oli täydellinen ensimmäiseksi poniksi. Se oli kiltti ja kultainen, mutta ei kovin hyvä kisaponi. Aloitin sen kanssa esteratsastuksen, mutta se oli hieman laiska ja saattoi mietiskellä esteellä että viitsisikö sitä hypätä vai ei. Siirryimme kokeilemaan koulukisoja ja Mattihan oli piirikisoissa ihan voittamaton peli!

Suomen Ratsastajainliiton sivuilla kirjoitetaan näin: ”Kouluratsastus on kaiken ratsastuksen perusta. Klassinen kouluratsastustaito on osa ratsuväen historiaa. Kreikkalainen Xenofon kirjoitti jo vuonna 430 eKr. ratsastusoppaan, joka on edelleen nykyaikaisen hevosen kouluttamistaidon ja -tiedon perusta.

Kouluratsastusta voisi verrata klassiseen balettiin. Hevonen liikkuu notkeasti, joustavasti ja jäntevästi ratsastajan ohjatessa sitä pehmein, huomaamattomin avuin. Parhaimmillaan ratsukon eli hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että hevonen näyttää suorittavan liikkeet vain ajatuksen voimalla.”

Suomalaisista kouluratsukoista menestynein on ollut Kyra Kyrklund mustalla Matador-oriillaan.
-Hyvän hevosen löytäminen ei ole helppoa eikä halpaa, joten oikeastaan ainoa realistinen vaihtoehto on ostaa nuori hevonen, kouluttaa se ja toivoa parasta. Tärkein ominaisuus on hyvä terveys, sillä koulutus on pitkä tie. Sen lisäksi hevoselta edellytetään ratsastettavuutta, liikkuvuutta ja sopivaa luonnetta.

Kouluratsastuksessa on useampia eri luokkia ja Jenni on maajoukkuetason ratsastaja.
-Harjoittelen neljästä viiteen kertaa viikossa, tosin vuonna 2020 jouduin pitämään harjoitustaukoa, kun nyt 1-vuotias Emma-tytär ilmoitti tulostaan ja alkuraskaus oli pahoinvoinnin vuoksi hankalaa, eläinlääkärinä työskentelevä Jenni kertoo.
-Viime vuonna pääsin taas palaamaan kilpakentille Franziskanerin eli Winnin kanssa. Se on 3-vuotiaana Saksasta ostettu puoliverinen oldenburg-rotuinen hevonen, todella kiltti ja älykäs. Meitä valmentaa viiden tähden kouluratsastustuomari Maria Colliander. Äitiyslomani aikana vuonna 2020 tämän hetken hallitseva Suomen mestari Stella Hagelstam ratsasti Winnin kanssa SM-kisoissa pronssille.

Tähänastisen uransa suurimpana saavutuksena Jenni pitää vuonna 2019 Catfight L-hevosen kanssa voitettua parhaan 7-vuotiaan kouluhevosen palkintoa.
-Catfight oli oma kasvattimme ja appiukkoni omistama hevonen. Se oli 6-vuotiaaksi asti puolisollani Antilla estehevosena, mutta se ei ollut siihen tarpeeksi hyvä. Sillä oli selkeästi taipumuksia kouluratsastukseen, sillä vain vuodessa koulutimme siitä voittajahevosen. Se myytiin sittemmin junioriratsastajalle toiselle puolelle maapalloa. Perttelistä on Ecuadoriin sentään aikamoinen matka!

Elina Koskinen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: