Sunnuntaina sateenharmaassa Hajalassa vietettiin tuttuun tapaan Trömperipäivää. Heinäkuun vakiotapahtumiin kuuluva kyläpäivä on Rikala-Seuran järjestämä ja elävöittää mukavasti sekä paikallista maaseutua että Hajalan omaa kulttuuriperintökohdetta, Trömperin kestikievaria.
Kesäisellä kirkkohetkellä alkanut kyläpäivä jatkui muine ohjelmineen pitkälle iltapäivään. Paikalla oli monia käsityöläisiä, kuten suutari, päretöiden tekijöitä, köydenpunontaa ja kehräystä, mutta myös elävää musiikkia, nukketaiteilija Aapo Repo marionetteineen sekä arpajaiset.
Salolaiset Anina Laine ja Kari Gröhn olivat sunnuntaina palauttamassa mieliin kouluaikaisia luokkaretkimuistojaan Trömperistä. Heistä kumpikin oli aikoinaan käynyt tutustumassa paikkaan vuosikymmeniä sitten, ja näistä ensimmäisistä vierailuista oli tullut samalla ne viimeisimmät.
– Tulimme tällaiselle yllätysreissulle, kun tykkäämme muutenkin kierrellä Saloa kesäisin. Se taisi olla 1970-luvun loppua tai 1980-luvun alkua, kun viimeksi olemme olleet Trömperissä. Tämä on kyllä hieno paikka, he naurahtavat.
Laine ja Gröhn kertoivat olleensa mökiltä tulossa ja kotiin menossa, mutta Trömperipäivä osui tällä kertaa enemmän kuin sopivasti matkan varrelle.
– Salon lähiseudulla on kesäaikaan paljon nähtävää. Mekin jatkamme tästä vielä hyvien ystäviemme luo Särkisaloon. Ajatuksenamme on nauttia kahvit täällä ennen kuin reissu jatkuu, Anina Laine sanoi iloisesti.
Trömperin kestikievarin toiseen päähän kunnostetusta kahvilakamarista kuuluukin vilkas kahvikuppien kilinä ja hyväntuulinen rupattelu pöytien äärellä. Pihan puolellekin on moni istahtanut herkkujen äärelle haitarimusiikin tunnelmoidessa taustalla – tihkusade on onneksi hienon hienoa, eikä kastele ilman takkia ja sateenvarjoa liikkeelle lähtenyttäkään. Ja mustikkapiirakka maistuu mainiolta.
Kahvilaan itseensä liittyy myös tämän kertaisen Trömperipäivän erilaisuus edelliskesään nähden, sillä sen ylläpitäjässä on tapahtunut vaihdos. Tarjoiluista huolehditaan kuitenkin entiseen tapaan, kaikenikäisille sopien ja moneen makuun.
– Trömperipäivä on yksi mukava tapa viettää leppoisa kesäpäivä historiallisessa miljöössä, mikä tuo monen vuosi toisensa jälkeen tänne käymään. Tämä on kuin hyppäisi sata vuotta ajassa taaksepäin, arvelee Rikala-Seuran puheenjohtaja Miika Rosendahl.
Tänä vuonna ilahduttavaa on hänen mielestään juuri käsityöläisten määrä ja monenlaisten eri kädentaitojen edustus kestikievarilla. Nähtävää, koettavaa ja myös kotiin hankittavaa löytyy monenmoista.
– On pärekoreja ja suutarin työnäytöksiä. Sekä tietysti elävää musiikkia ja Salon kaupungin kesäkiertueen kautta tämä marionettiesitys nimeltä Loppuunpalaneet.
Tuttuja tunnelmallisia sävelmiä kantautuukin kievarin portailta, kun hanurinpalkeet toistavat menneiden vuosikymmenten tuntua hämärän pirtin tupaan saakka.
– Rikala-Seuraan ovat tervetulleita kaikki, joita kiinnostaa oma kotiseutu ja historia. Täällä pääsee tekemään kaikennäköistä mukavaa perinteiden parissa, kuten järjestämään näitä Trömperipäiviä. Lisäksi meillä on Halikon kotiseutumuseo, josta seura huolehtii, Rosendahl muistuttaa.
Trömperin kestikievariin saatiin tällä kertaa vieraaksi myös Sastamalan oma ”rukkimies” Sauli Rajala. Sellaisella vaatimattomalla yli 2200 rukin kokoelmalla hän mahtaa olla kenties maailman mittavimman rukkikokoelman omistaja.
– Joitain vuosia sitten minulle tuli ensimmäinen rukki. Tulin löytäneeksi Facebookin roskalavoilta niitä enemmänkin, kun ihmiset antoivat omansa pois. Siitä niiden määrä sitten vain alkoi kasvaa, Rajala kuvailee hilpeästi.
Hänen vieressään Hanna Leivo käytteli perinteistä rukkia tottunein, ammattimaisin ottein, ja langan kehrääminen kävi kuin itsestään.
– Tunnemme Hannan kanssa pitkältä ajalta ja hänen harrastuksensa on vaikuttanut omaani. Rukkien määrän lisääntyessä opettelin itsekin perusasiat niiden kanssa, ja olen tätä nykyä kunnostanut useita, Rajala kertoo.
Käsityöläisten teltan liepeestä roikkui lisäksi kutsuva kyltti ”opi pleissaamaan”. Mitä tämä sitten tarkoittaa?
– Köyden säikeiden yhdistämistä eli yhteen punomista, esimerkiksi lenkkiä tehdessä. Pleissaamalla saadaan siisti ja kestävä liitos, pelkkää solmua parempi, tekijät kertovat, ja tarinaa käsitöiden kiehtovasta maailmasta riittää.
On siis monta hyvää syytä käydä kesällä Trömperissä. Saa syödäkseen ja juodakseen, pääsee viihtymään ja sivistyykin samalla – aivan kuten ennen vanhaan.
Melissa Koponen
