Laura Leivo
Kukapa ei olisi haaveillut karkkimaasta, jossa tikkarit toimittavat puiden virkaa, rantahietikkona kiiltelee pieniä hedelmäkarkkeja ja limonadimeressä voi uida.
Lähes lapsuuden haaveiden kaltainen paikka on avattu Salon torin kupeeseen.
– Omat makumuistoni liittyvät hedelmäjauhepurkkeihin, huulipunatikkareihin ja merkkareihin, tuore karkkikauppayrittäjä Pia Susanne Laine kertoo.
Laineella on takanaan pitkä ura Salon Citymarketissa, viimeisinpänä hedelmä- ja vihannesosastolla.
– Cittari oli unelmieni työpaikka 14 vuoden ajan, työporukka oli aivan ihana ja viihdyin siellä todella hyvin. Työ oli kuormittavaa ja koska haluan kuitenkin antaa sille kaikkeni, oli minun mietittävä muita vaihtoehtoja, nivelreumaa pitkään sairastanut Laine kertoo.
Laine kävi perheensä kanssa läpi vaihtoehtoja, ja lopulta hän päätyi makeisten erikoisliikkeeseen.
-Oli aika pian selvää, että haluan perustaa kaupan. Perusperiaate on, että töissä pitää olla kivaa, joten Salosta puuttuvaa karkkien erikoisliikettä lähdin puuhaamaan, Laine kuvailee.
Alunperin liikkeen piti avautua jo huhtikuussa, mutta kevät sekoitti pakan ja avaamaan päästiin vasta kesäkuun alussa.
– En voinut avata liikettä keskellä korona-kevättä, joten päätettiin remontoida ja etsiä tuotteita rauhassa, ja avata sitten myöhemmin. Avajaiset osuivat koulunpäätösviikonloppuun ja menestys oli aivan huikea, Laine iloitsee.
Laineella oli ajatuksissaan rauhallinen alku, pari asiakasta silloin tällöin, valikoiman rauhallinen kartuttaminen, asioiden opettelu ja parit sukatkin hän aikoi kutoa asiakkaita odotellessa.
– Kaikkea muuta; alku on ollut lennokas, päivät pitkiä ja selvästi puodille on ollut tilausta, kun asiakkaita on riittänyt koko ajan mukavasti.
Laineesta on mukava seurata asiakkaiden ensireaktioita värikkäseen kauppaan tultaessa.
– Koitan erottua kotimaisilla pientuottajien herkuilla ja vähän erikoisemmilla tuotteilla, esimerkiksi japanista tilatuilla juomilla ja karkeilla.
Kahden aikuisen lapsen äitinä Laine halusi liikkeestään paikan, jossa lapset voivat tehdä pikkuostoksia ja opetella rahankäyttöä.
– Moni aikuinen antaa lapselle budjetin, esimerkiksi 200 grammaa karkkia tai viisi euroa rahaa. Lapsi joutuu itse punnitsemaan vaihtoehtoja ja oppii rahan arvon miettiessään, mitä summalla saa ja miten se kannattaa käyttää. Kassalla voi tehdä välipunnituksia ja voin laskea, mitä tuotteet maksavat, niin lapsen on helpompi pohtia ostoksiaan.
Laine muistelee, kuinka hän lapsena Naantalin mummolassa löysi 10 penniä ja sen kanssa riennettiin lähikauppaan merkkariostoksille.
– Ennen olin kova syömään karkkia, mutta päivät makeisten keskellä ovat vieneet mielihalut. Nyt herkuttelen pähkinöillä ja toki uutuuksia pitää maistaa. Yritän hankkia valikoimaan, ainakin näin alussa, koko ajan kaikkea uutta ihmeteltävää irtokarkkien ollessa kuitenkin pääartikkeli.
Makuja riittää laidasta laitaan, makesta kirpeään ja tuliseen. Viattoman näköinen pehmeä chilikarkki nostaa kylmän hien tottumattoman maistelijan otsalle, mutta onneksi pussinpohjan tutut suosikit pelastavat makumatkan.
