Kimmo Lehto
Eikä yksikään pelastunut –
Tampereen Teatteri
Ohjaus: Anna-Elina Lyytikäinen,
Suomennos: Aino Piirola, Lavastus- ja pukusuunnittelu: Mikko Saastamoinen, Ohjaajan assistentti: Antti Tiensuu, Näyttelijät: Antti Reini, Elina Rintala, Pia Piltz, Ola Tuominen, Antti Tiensuu, Arttu Ratinen, Matti Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Jukka Leisti, Ville Majamaa, Kyösti Kiiskilä, Ossi Oijusluoma
En tiedä, onko kukaan koskaan sanonut näin, mutta hyvä murhamysteeri teatterinystävän tiellä pitää. Tämän voi todeta kaksi ja puolituntisen Tampereen Teatterin Eikä yksikään pelastunut-näytelmän jälkeen.
Tarina alkaa saarella sijaitsevasta maatalosta, jonne palkattu majatalon palvelijapariskunta on valmiina ottamaan vastaan vieraita. Kun kaikki kymmenen kutsuttua ovat saapuneet majataloon, selviääkin ettei vieraita sinne kutsunutta herra Owenia näy missään. Ensimmäisen ruokailun aikana levysoittimeen laitetusta levystä ei kuulu musiikkia, vaan nauhalta kuuluva ääni luettelee nimet vieras kerrallaan syyttäen jokaista tehdystä rikoksesta. Eikä aikaakaan, kun kutsutut vieraat huomaavat olevansa keskenään saaren majatalossa, ja ensimmäinen syytetty on saanut surmansa. Mutta kuka näistä kymmenestä on murhaaja?
Kuten tästä kuvauksesta käy ilmi, on kyseessä taattua Agatha Christietä. Ja se on vain hyvä asia, sillä Eikä yksikään pelastunut pitää katsojan hyppysissään koko näytelmän ajan. Nopean tarinan pohjustuksen jälkeen lähtee tarinankuljetuksen ”sokka irti” ja katsoja penkkiin liimautuneena jää pohtimaan seuraavia uhreja ja sitä, kuka tämän kaiken takana on.
Enempää tarinasta ei uskalla paljastaa, mutta kuten näytelmän nimikin sen kertoo, murhia ja yllättäviä käänteitä tulee vastaan tuon tuosta. Kirjan lukeneille tiedoksi, loppu ei ole sama kuin alkuperäisteoksessa.
Ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen on kuulemma ohjannut ensimmäistä kertaa murhamysteeriä ja onnistuu siinä hyvin. Tarina etenee joutuisasti, eikä kerronnassa tule tyhjäkäyntiä. Ainoastaan näytelmän alussa tuntui, että hahmot keskittyvät enemmän drinkkilasien täyttämiseen ja niiden tarjoilemiseen, kuin tarinan eteenpäin viemiseen. Tyhjää tilaa tarinassa ei kuitenkaan ole, minkä takia turhalta tuntuva kilistely ei tunnu oikealta.
Mutta kun lasien kanssa vehtaamisesta ja tarinan muutamista epäloogisuuksista pääsee yli, voi vain keskittyä katsomaan hyvää ja jännittävää viihdettä, josta yllätyksiä ei puutu.
Antti Reini on saanut näyttelijöistä eniten huomiota etukäteen medioissa. Lavalla Reinin lisäksi on Tampereen Teatterin omat näyttelijät, joista vaikuttavimmin mieleen jää iltapuvussaan klassista Hollywood-näyttelijää muistuttava Pia Piltz ja teatterikonkari Jukka Leisti Sir Lawrence Wargravena.
Eräänlaista teatterin taikaa, taikka mysteeriä tapahtuu myös lavasteiden suhteen. Takanreunuksella olevat sotilaspojat katoavat, mutta missä vaiheessa ja kenen toimesta.
