Teatteriklassikko taipuu rockin kyllästämään visuaaliseen ilotulitukseen

Kimmo Lehto

Saska Pulkkisen Hamlet liikkuu välillä kuin sirkusakrobaatti. Poloniuksella (Pentti Helin) riittää ihmeteltävää Hamletin aikeista. (Kuva: Kari Sunnari)

Hamlet-rockmusikaali –
Tampereen Työväen Teatteri
Suomennos ja sovitus: Michael Baran, Ohjaus: Otso Kautto, Säveltäjät: Eeva Kontu, Jarmo Saari, Varre Vartiainen, Musiikin sovitus: Jarmo Saari, Varre Vartiainen, Gravediggers, Kapellimestarit: Ville Myllykoski, Joonas Mikkilä, Liikeidentiteetti: Tero Saarinen, Satu Halttunen (Tero Saarinen Company), Visuaalinen suunnittelu (lavastus, puvut): Kimmo Viskari. Näyttelijät mm.: Saska Pulkkinen, Inke Koskinen, Petra Karjalainen, Jari Ahola, Pentti Helin, Jussi-Pekka Parviainen, Suvi-Sini Peltola jne.

Osaakohan kukaan arvata, mitä tuleman pitää, kun istuu Tampereen Työväen Teatterin päänäyttämön katsomoon ennen Hamlet-rockmusikaalia?

Lähtökohta on toki tuttu. Jollei tunnetuin, niin varmasti yksi maailman tunnetuimmista näytelmäteksteistä on William Shakespearen Hamlet ja TTT:n teatterijohtajan Otso Kauton ohjauksessa siitä on saatu irti jotain sellaista, mihin näillä leveysasteilla on harvoin törmätty.

Toki Kautolla on takanaan nimekäs ryhmä tekijöitä. Michael Baran on sovittanut ja suomentanut klassikkotekstistä Shakespeareksi tunnistettavan, mutta musikaalin viitekehykseen sulautuvan version. Eeva Kontu on säveltänyt yhdessä lavallakin nähtävien kitaravirtuoosien Jarmo Saaren ja Varre Vartiaisen kanssa hienon kattauksen musikaalin tiukkoja rock-kappaleita, joskin sen genren rajoja rikkoen. Musiikillisesti käydään industrialmusiikin ja jopa espanjalaistyylisen klassisen kitaroinnin maailmassa.

Näytelmän käsiohjelmassa ei puhuta koreografiasta, vaan liikeidentiteetistä. Oudolta kalskahtava termi lunastaa merkityksensä, kun lavan visuaalinen ilotulitus lävähtää katsojan silmille. Akrobatiasta, tanssista, taistelulajeista ja kaikkeen siltä väliltä henkivälle liikkeelle tuo vahvoja mielleyhtymiä Aasian suuntaan. Ehkä liikeidentiteetistä vastanneilta Tero Saariselta ja Satu Halttuselta saisi täsmentävän kuvauksen heidän työnsä vaikuttimista, minun silmääni se näyttäytyi yksinkertaisesti vain hienona.

Tätä listausta voisi jatkaa loputtomiin, mutta kuten näistä kuvailuista voi päätellä, niin Hamlet-rockmusikaali taipuu moneen. Vaikka tyylejä sekoitellaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti, kaikki elementit sopivat yhteen saumattomasti ja katsoja kokee visuaalisesti tyylikkään sovituksen klassikosta. Pystyn ymmärtämään toki myös niitä, jotka saattavat kokea tämänkaltaisen tyylien sekoittelun luotaantyöntäväksi. Rohkaisen kuitenkin katsojan olemaan avoin kaikelle, mitä vastaan tulee. Silloin katsoja saa nauttia annoksen taidolla ja tyylillä tehtyä, näyttävää teatteria, joka herättää keskustelua.

Shakespearen teksti on hämmentävästi aikaan sopeutuvaa. Vaikka eri versioita on Hamletista tehty varmasti satoja, ei TTT:n versio klassikosta tunnu yhtään vanhalta. Toki visuaalinen ja musiikillinen ulosanti tekee paljon ja epookkina näytelmä olisi voinut mennä pitkälle metsään.
Myös näyttelijän työstä otetaan fyysisesti paljon irti. Saska Pulkkisen Hamlet on akrobaatti, joka saa katsojan ihmettelemään replikoinnin sujuvuutta, vaikka jalat osoittaisivat kohti taivasta tai silloin kun Hamlet ryömien kiipeilee Poloniuksen vartaloa pitkin (Rammsteinin Till Lindemania muistuttava Pentti Helin). Välillä koko ensemble on mukana musiikin esittämisessä, kuten toisen näytöksen alussa kuultavan Rikokseni löyhkää-kappaleen Stomp henkisessä rytmittelyssä.

kommenttia