Mikael Karvia lämmittää takkaa syksyisin kerran päivässä. Talvisin jopa kahdesti.
Jasmin Ora, Mikael Karvia ja Rana-koira asuvat ja remontoivat omakotitaloa Inkereellä. Ulkoapäin vastassa on perinteinen 70-luvun talo, mutta sisällä odottaa jotain aivan muuta.
– Tätä voisi kuvailla sanalla Sherlockmainen. Inspiraationa sisustuksessa ja koko remontoinnissa olemme hyödyntäneet 1920-lukua, Karvia kertoo.
Pariskunta muutti taloon syyskuussa 2021 ja remonttia on tehty pikkuhiljaa. Nyt valmiina ovat eteinen, olohuone ja pari vierashuonetta.
– Halusimme jotain aivan muuta kuin vaaleaa, valkoista ja hillittyä. Valkoinen toimii meillä enemmänkin tehostevärinä vaikkapa oven karmeissa, Karvia kuvailee.
Tämä on heille ensimmäinen yhdessä ostettu koti, mutta Jasminille koti on vanha tuttu, sillä kyseessä on hänen lapsuudenkotinsa, josta he muuttivat pois 2000-luvun alussa.
– Tämän talon ostaminen lähti vitsistä liikkeelle, mutta lopulta kaikki eteni hyvin nopeasti. Moni varmasti leikkii ajatuksella lapsuudenkotinsa ostamisesta, mutta meille siitä tuli totta, Karvia hymähtää.
Karvia on itse kotoisin Somerolta ja hän opiskelee Helsingin Teatterikorkeakoulussa. Hän asuu viikot opiskelijan soluasunnossa. Jasmin on siis ollut päävastuussa remontista, mutta hänenkin työnsä Turun Kaupunginteatterin maskeeraajana vie paljon aikaa, kuten nyt.
– Jasmin on selannut Pinterestiä, etsinyt ideoita ja ollut päävastuussa remontista. Minä teen täällä hommia taas viikonloppuisin, kun tulen kotiin, mutta kyllä Jasmin on ollut meillä se, joka hommaa pyörittää, Karvia toteaa. Hän kuvailee itseään mukavuudenhaluiseksi ja puolisoaan pikkutarkaksi. Se tuo remontoitiin hyvän työnjaon.-
– Jasmin näkee tilassa jotain, mitä lähdetään työstämään seuraavaksi. Minä toteutan ja lopulta olen itsekin tyytyväinen lopputulokseen, välillä aloittaminen on vain haastavaa, Karvia tunnustaa.
Karvian mukaan maaseutukoti luo hyvää vastapainoa hänen elämälleen Helsingissä. Perttelissä on paikka, jossa hän tuntee olevansa kotona.
– Soluasunto Helsingissä on paikka, missä nukun. Tämä on se koti, jonka saa laittaa omannäköiseksi. Ero aiempaan kerrostaloyksiöömme on huomattava, Karvia muistelee.
Pariskunnan kotoa ei löydy Ikea kalusteita, paitsi pyöreä pöytä, joka muutti mukana yksiöstä. Muuten sisustus on koottu kierrätyskontteja ja kirpputoreja kiertämällä, sekä ystäviltä saaduilla kalusteilla. Olohuoneen katseenkiinnittäjinä ovat lämpöä varaava punatiilitakka ja seinustalla oleva musta piano.
– Tyyliämme voisi kuvailla persoonalliseksi ja vanhahtavaksi. Emme noudata mitään tiettyä tyyliä, vaan selaamme inspiraatiokuvia ja siirrämme kuvissa olevan fiiliksen tänne, Karvia sanoo.
Aulatilan kuviollinen tapettikatto kattokruunuineen näkyy sohvannurkasta ja aulaan astuessa näkee jo vilauksen vierashuoneen tavarapaljoudesta. Kirjoituspöydällä istuu viherkasvien keskellä vanha, musta kirjoituskone ja huoneen nurkassa on vanha kookas sänky. Teatraalisuutta ei siis pariskunnan kotoa puutu. Remonttivuoroaan odottavat vielä keittiö, päämakuuhuone ja kylpyhuone.
– Jasmin haluaisi, että valmista olisi mahdollisimman pian. Minä taas ajattelen, että tämä koti ei ole koskaan valmis; kun jotain saa tehtyä, ensimmäiset asiat kaipaavat jo korjausta tai olemmekin keksineet sisustaa jo hieman eri tavalla. Toisaalta se on oman kodin hienous, Karvia hymyilee.
Nelli Spännäri