Lemmikit täyttävät Alaspään luomutilan pihapiirin

Alaspään tilan neljä mustaa ankkaa – Piki, Noki, Sysi ja Hiili. Komean, kiiltävän mustan höyhenpuvun omaavat linnut ovat uteliaita ja leppoisia lemmikkejä.

Perniössä Kiskonjoen varrella sijaitsee pieni Alaspään luomuviljelytila. Pitkän historian omaavalla maapaikalla riittää elämää – niin lemmikkien kuin villin luonnon eläinten osalta.

Pihamaalla kuoputtaa noin tusinan verran kanoja, omissa aitauksissaan neljä ankkaa sekä kaksi luppakorvakania. Lisäksi talovahteina ja rottapoliiseina toimivat kolme kissaa. Ja kuten kaikki perniöläiset tietävät, pitäjän metsissä ja pelloilla viihtyvät hyvin niin kauriit, ilvekset kuin ketut. Myös ne ovat tilan omistajille Kalle ja Krista Kivelälle ja heidän kolmelle tyttärelleen tuttu näky.
-Kyllä täällä vilskettä piisaa. Nytkin tuolla liitelee kaksi kotkaa, sanoo tilan isäntä ja osoittaa taivaalle metsän yläpuolelle. Lintuja on kuulemma ollut liikkeellä joskus nelisenkin kappaletta.

Alaspään maatilalla viljellään viljaa, sekä pienimuotoisesti mansikkaa ja vihanneksia. Sadosta ja luonnonkasveista tehdään pienissä erissä esimerkiksi hilloja, hillokkeita ja siirappeja. Reilun kolmentoista vuoden ajan tilaa pyörittäneet Kivelät hakkaavat ja myyvät myös polttopuita.
-Tilan toimintaperiaatteena on luonnonmukaisuus ja luonnon ehdoilla tuottaminen, ilman keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Pyrimme ikään kuin ”zero waste”-ideaan, jossa mikään ei mene hukkaan vaan kaikki hyödynnetään ympäristöä rasittamatta. Esimerkiksi halkojen hakkuussa tuleva sahanpuru käytetään pelloille, ja tuosta lähijärvestä kerätty ruoko tuodaan lannoitteeksi. Olemme aika paljon kokeilleet erilaisia juttuja tässä asumisemme aikana ja sen myötä yrityksen ja erehdyksen kautta on opittu, mikä toimii ja mikä ei, Kalle kertoo.
-Aluksi maatila oli tavallinen juurikkaita viljelevä tila. Silloin lannoitteita sun muita käytettiin ihan reilun puoleisesti. Nyt olemme siirtyneet likimain ääripäästä toiseen. Mikään nopea vaihdos tällainen tuotannon muuttaminen ei tosin ole, vaan maaperän mukautuminen erilaiseen viljelymetodiin vie useamman vuoden. Vertaisin tilannetta siihen, jos joku tähän asti sohvaperunana viihtynyt päättäisi äkkiseltään ryhtyä kilpaurheilijaksi – ei muutos siihen ihan hetkessä käy, hän lisää.

Salama-kissa pitää yhdessä kahden kollegansa kanssa maatilan hiiri- ja rottakannat kurissa. Välillä pitää myös levätä.

Tähän mennessä tila on saatu toimimaan hyvin, vaikka tuotto onkin vielä pientä. Alaspään sadon tuotteita voi löytää myytävinä tapahtumista, mutta myös REKO-ringeistä ja Särkisalossa sijaitsevasta lähiruokakioski Pikantista. Tilan tuotteita saa myös verkkokaupasta.

Ja koska Alaspään maatila on viljelytila, paikan eläinasukkaat eivät ole tuotantoeläimiä vaan lemmikkejä.

Kanat ja kukko ovat Kristan mukaan suomalaista maatiaisrotua, mutta pienestä parvesta löytyy useampaa rotukantaa, muun muassa piikkiöläistä. Kanit puolestaan ovat risteytyksiä, joissa on ainakin luppakorvakania.

Tilan erikoisimpia eläimiä ovat kuitenkin sen neljä mustaa ankkaa. Niillä on muutoin tyypillisen kesyn ankan ulkonäkö, mutta jokainen lintu on kauttaaltaan kiiltävän musta.
-Meillä on kaksi koirasta ja kaksi naarasta. Koiraslinnun tunnistaa metallinhohtoisen vihreästä päästä ja kiharoista pyrstösulista. Naarailla puolestaan on rinnassa pieniä valkoisia pilkkuja, ja ne ovat kooltaan myös hieman koiraita pienempiä. Kaikki neljä ovat sisaruksia, ja iältään reilun puolen vuoden ikäisiä. Ankat tulivat meille alkukesästä ja ovat viime viikolla alkaneet ensimmäistä kertaa munimaan, Krista kertoo.

Ankkojen nimet ovat osuvasti valitut Piki, Noki, Sysi ja Hiili.

Huomiota herättävästä ulkonäöstään huolimatta linnut eivät ole Kristan ja Kallen mukaan varsinaisia ”sukutauluerikoisuuksia” vaan sekarotuisia risteytyksiä nekin. Ankkojen isä on kuulemma syypää hienoon höyhenpukuun.
-Kyseessä on amerikkalainen Cayuga-ankka. Rotua on Suomessakin jonkin verran, mutta ei niitä silti ihan joka tilalla vastaan tule, he selventävät.

Ruokinnan ja hoidon osalta ankat eivät ole ihan helpoimpia lemmikkejä, sillä talviaikaankin ne tarvitsevat sulan vesielementin ja lämpimän suojan. Linnut syövät ruokansa veden joukosta tai vähintään kosteana. Lisäksi vesi puhdistaa nokan tiehyet, jotta eläimen on hyvä hengittää.

Ankkojen munia voi käyttää ruuanlaitossa samoin kuin kananmunia. Niiden kuitenkin sanotaan olevan leivonnassa vielä parempia kuin kananmunat, sillä ankanmunat tekevät taikinasta kuohkeampaa.
-Lintujen puuhastelua on hauska katsella. Ankkakoiraat pitävät hiljaisempaa ja pehmeämpää ääntä, kun taas naaraat räpättävät selvän ”sorsamaisesti”. Kanoista taas huomaa, että ne ovat yllättävän fiksuja oppimaan asioita. Esimerkiksi kun kanalle tulee munimisvimma, se osaa pyytää ihmisen avaamaan kanalan ovet jotta se pääsee sisälle. Joskus riittää pelkän auton ajaminen kotipihaan ja sitten nämä ovat siellä vastassa, Kalle nauraa.

Myös kanojen, kuten ankkojen nimissä, on ripauksensa komiikkaa. Eräskin kanoista on nimeltään Dodo, ja kaksi ulkonäöltään lähes erottamatonta harmaata kanaa puolestaan Pipotti ja Nyyterö.

Nämä kaksi nimeä ovat Kivelän tyttären Hillan keksimät ja otettu Aapisen sivuilta.

Ja niin lystikkäitä ja jopa inhimillisiä kuin eläimet osaavat ollakin, ainakaan toistaiseksi Alaspään tilalle ei ole tulossa lisää pörröisiä tai höyhenellisiä asukkaita. Krista tarkentaa:
-Eläimet ovat mahtavia, mutta niiden hyvä hoito vie oman osuutensa aikaa ja varoja. Oma koira meillä on kylläkin harkinnassa, sekä ”jos joskus voittaisi lotossa”, niin silloin ottaisimme tänne ilomielin myös hevosia ja vuohia.

Kivelät muistuttavatkin, että ihan samalla tavoin kuten maanviljelyssäkin, myös eläintenpidossa on olennaisena piirteenä vastuullisuus.
-Omat kaninpoikaset olisivat hurjan suloisia, meidän pupumme kun ovat molemmat tyttöjä, mutta niille täytyisi sitten löytää hyvät kodit. Se on tosiasia mikä tarvitsee pitää mielessä, Krista kiteyttää.

Ja kaikille eläintenystäville vielä loppuun vinkkinä: kesäaikaan Alaspään maatilan eläimiin pääsee myös tutustumaan ihan nenittäin ja nokakkain, muun muassa mansikan itsepoiminnan ohessa.

Melissa Koponen

Hilla Kivelä ruokkii maatilan kanoja. Linnuilla oli kuvanottohetkellä menossa sulkasato, joten myös Jaska-kukko on menettänyt väliaikaisesti komeat pyrstösulkansa.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: