Maailmanensi-ilta on harvinaisuus, jota pääsee harvoin todistamaan. Salossa niin tapahtui lauantaina.
Käsikirjoittaja Mika Räinän ja teatteri Provinssin yhteistyönä syntynyt musiikkinäytelmä Valon Pisaroita tekee matkaansa Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanin musiikin kuljettamana. Lähes kolmituntinen matka osoittautuu hauskaksi ja viihdyttäväksi kokemukseksi monine iloineen ja suruineen.
Kantaesityksensä Provinssin päänäyttämöllä saanut Valon Pisaroita on toimiva teksti, josta ohjaaja Joonas Suominen on tehnyt joukkoineen komean tulkinnan.
Isän ja pojan suhteesta on kirjoitettu maailmanhistorian aikana varmasti jo kaikki, samoin rakkaudesta, häpeästä, mustasukkaisuudesta, sairastumisesta, sitoutumisesta, kuolemasta tai pelosta.
Taitavaa on kirjoittaa tutuista aineksista uusi tarina ja tehdä siitä nautittava teatterikokemus.
Jatkoon.
Koska Valon Pisaroita on upouusi teksti ja tapahtuman keskipisteessä on huoltoasemaketju, se ei voi olla tuomatta sähköä tarinaan.
On kiehtova kokemus istua teatterikatsomossa tietämättä mitä on tulossa. Kohtaus ennen väliaikaa olisi sopinut monen näytelmän onnelliseksi lopuksi, mutta kahvittelun jälkeen jatkettiin kuten oli kirjoitettu.
Ja lisää oli tulossa, sillä koko ajan tutummiksi tulleista roolihahmoista näyttelijöineen löytyi uusia ulottuvuuksia – ainakin lähes kaikista.
Esimerkiksi voisi ottaa vaikka omasta mielestään hauskan myyntijohtaja Maran, josta Esa Nummela tekee maailman ärsyttävimmän vitsailevan pikkupomon, mutta samalla parhaan kaverin isänsä ja rakastettunsa kanssa itseään haastavalle Panulle.
Heikki Mäkäräinen rakentaa Panusta niin monella tavalla oikeamielisen nuorukaisen, että mietin, kuvaisiko näytelmässä kuultu sana ”antifossiilinen” juuri häntä.
Outi Ikonen astuu Green Finin toiminnanjohtajan Mervi Remeksen rooliin niin sujuvasti, että rakkaus polttoainekauppiaan kanssa on jopa toivottavissa.
B&D on firman nimenä osuva. Se voisi olla mainio lyhenne myös Provinssin bändille tai tanssiryhmälle; sen sisältöä ei tiedä ennen kuin kuulee tai näkee.
Kun tehdään musiikkinäytelmää, yleisölle kannattaa tarjota elävää musiikkia hyvän bändin ja taitavan koreografian tahdittamana. Kiitokset kuuluvat Samuli Jokiselle ja Kia Lehmuskoskelle.
Valon Pisaroissa soivat monelle entuudestaan tutut laulut luovat perustan koko esitykselle.
Tällä kertaa hienon roolin B&D:n pääjohtajana tekevä Tommy Haakana kruunaa näytelmän upealla tulkinnallaan Kaihon Karavaanin biisistä ”Kai surra saan”.
Käsikirjoitus: Mika Räinä
Musiikki: Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani
Ohjaus: Joonas Suominen
Kapellimestari: Samuli Jokinen
Koreografia: Kia Lehmuskoski
Lavastus: Niina Suvitie
Puvustus: Piritta Kämi-Conway
Rooleissa:
Heikki Mäkäräinen, Outi Ikonen, Tommy Haakana, Hannamaija Nikander, Esa Nummela, Rauli Häkkilä, Piia Koriseva, Aada Källvik, Eeva Laine, Kia Lehmuskoski, Markku Leppänen, Tiitu Leppänen, Markku Mäkilä, Moona Mäkinen, Eija Suomela, Timo Törrönen, Ella Valanne.
Yhtye:
Samuli Jokinen – koskettimet, haitari, kitara
Juha Keskinen / Jesse Heikkinen – kitara
Mikael Salo – basso
Pepe Lindholm – rummut
Valtteri Lehtinen – perkussiot
Sofia Kulju – trumpetti
Jussi Tuukkanen – pasuuna
Pekka Mäenpää
