Salon keskustassa asuva Godson Pratt saapui Suomeen ja Imatralle Ghanasta pakolaisena vuonna 2009. Ensimmäiseksi hän opetteli suomen kielen, koska hänellä oli lapsesta asti ollut haave, jonka hän halusi täällä toteuttaa.
– Asuin Ghanassa pienessä kylässä. Aivan lapsesta lähtien minulla oli vahva halua auttaa muita ihmisiä, halusin tulla sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi, tähän minulla ei ollut siellä mahdollisuuksia.
Pratt kävi Turun ammatti-instituutissa ja työskenteli muun muassa laivasiivoojana ennen kuin haki Turun ammattikorkeakouluun sairaanhoitaja-linjalle. Tällöin Salossa oli vielä englanninkielinen koulutus, jonne hän haki ja pääsi. Opintojaan hän rahoitti alkuun jakamalla postia öisin. Armeijan hän kävi Dragvikissa Länsi-Uudenmaan prikaatissa.
– Kun valmistuin sairaanhoitajaksi, menin ensin töihin vastaanottokeskukseen, Pratt kertoo.
– Olin siellä puolitoista vuotta töissä, koska halusin antaa takaisin sitä, mitä olin sieltä aikoinani saanut. Halusin myös kertoa esimerkilläni vastaanottokeskuksessa oleville, että Suomessa voi kouluttautua, saada ammatin ja päästä töihin. Nykyisin minulla on Hangossa vakituinen työpaikka, jossa teen yövuoroja.
– Olen käynyt kouluissa, kirkoissa, vastaanottokeskuksissa ja YLEn selkouutisissa kertomassa tarinaani ja kannustamassa toisia maahanmuuttajia, miten pääsee opiskelemaan ja eteenpäin elämässä. Haluan olla kontaktina suomalaisten ja maahanmuuttajien suuntaan.
Vaikka valmistumisen jälkeen kaikki vaikutti olevan hyvin, masennus hiipi hiljalleen elämään. Yksityiselämässä tuli muutoksia ja matalapaine sekä yksinäisyys ottivat yhä suuremman vallan elämästä työpäivän jälkeen.
– Kävin normaalisti töissä, mutta päivän päätteeksi paikkasin huonoa oloa vaipumalla sohvanpohjalle. Ruokaa ja alkoholia kului yhä enemmän olon turruttamiseksi ja parantamiseksi. Tässä vaiheessa unirytmikin oli jo sekaisin enkä saanut kunnolla nukuttua. Hain uniongelmiini apua vuorotyöhön vedoten työterveyslääkäriltä.
Prattin sohvakautta kesti parisen vuotta ja sinä aikana raha-asiatkin ehtivät mennä sekaisin.
– Kotimaani kulttuuri vaikutti paljon. Ghanassa on leimaavaa puhua masennuksesta ja mielenterveysasioista, joten en puhunut ongelmistani kellekään. Yritin selviytyä itse, minulta puuttui verkosto, jossa olisin voinut keskustella asioistani.
– Hain apua kirkosta ja jumalasta. Matkustin jopa Kamputseaan, jossa etsin rauhaa ja vastauksia buddhalaisuudesta. Siellä kuitenkin suurimman vaikutuksen minuun tekivät iloiset ihmiset ja lapset. Vaikka heillä ei ollut mitään, he olivat onnellisia ja iloisia.
Pratt aloitti liikunnan juoksemalla ja pyöräilemällä.
– Lähdin juoksemaan, että saisin väsytettyä itseni niin, että lopulta pystyisin nukkumaan. Puolen vuoden päästä aloin huomaamaan muutoksia ja uniongelmat vähenivät ja unen laatu parani. Sitten lähdin kuntosalille, siellä sain juttuseuraa. Välillä se oli päivän ainoa kontakti minulle. Pääsin omin voimin ylös sohvanpohjalta ja liikunnalla oli siinä suurin merkitys.
– Olen ylpeä itsestäni, että selvisin omin avuin. Nykyisin tiedän omat rajani kaiken tämän läpikäytyäni. Itsetuntoni on parantunut ja nykyään uskalla puhua vapaasti masennuksestani. Olen nyt uusi ihminen. Yritän olla kaikille ystävällinen, kun se voi olla jollekin päivän ainoa hetki, kun tapaa toisen ihmisen.
Lopulta innostus liikuntaan ja terveellisten elämäntapojen muokkaamiseen sekä ylläpitämiseen johti oman brändin, Get fit 4 sure eli parane varmasti, luomiseen. Brändi on ollut nyt olemassa kahdeksan kuukautta.
– Tiedän, mistä puhun ja haluan auttaa muita samassa tilanteessa olevia voimaan paremmin. Rutiinien muuttaminen on vaikeaa ja vie aikaa. Tämä on muutakin kuin pelkkä brändi tai vaatemallisto, haluan luoda yhteisöä, joka voi hyvin. Tein alkuun itselleni paitoja ja pikkuhiljaa ihmiset kiinnostuivat logosta ja tarinasta sen takaan. Yritän rakentaa sosiaalista ja urheilullista yhteyttä ja yhteisöä, jossa voi jutella ja nauraa.
– Autan rutiinien selvittämisessä ja muuttamisessa, ruokavalion muuttamisessa terveellisempään suuntaan ja teen myös treeniohjelmia.
Liikettään, Pratt´s boutique Annakadulla, Pratt kutsuu Salon olohuoneeksi. Liikkeen virallisia avajaisia vietetään lauantaina 11. syyskuuta.
– Tänne kaikki ovat tervetulleita, jos ei muuta, niin juttelemaan ja juomaan kupin kahvia. En halua, että kukaan olisi yksin. Pidän itseäni nykyään salolaisena ja me voimme kaikki oppia toisiltamme. Haluan oppia yhä enemmän suomalaisesta kulttuurista ja tavoista ja minulta voi sitten oppia vastaavasti afrikkalaisista tavoista.
– Ghanassa kulttuuri säätelee pitkälti edelleen, miten pukeutua ja käyttäytyä. Nyt Suomessa ja Salossa voin olla oma itseni avoimesti.