Käsikirjoitus: Mika Eirtovaara
Ohjaus: Joonas Suominen
Musiikki: Jussi Vahvaselkä
Lavastus: Niina Suni
Puvustus: Hannamaija Nikander
Laulujen harjoitus: Laura Kuisma
Koreografia: Sanna Takatalo-Heinonen
Rooleissa: Viljami Törrönen, Hannamaija Nikander, Esa Nummela, Johanna Kuusenoja, Janne Lumme
Kuten jo Salonjokilaakson ennakkojutussa kerrottiin, Teatteri Provinssin tuoreessa farssikomediassa matkataan ikuiseen Roomaan. Väliaikoineen tasan puolentoista tunnin mittainen ilottelu on yhtä Lomasolmun avaamista alusta loppuun. Vaikka vauhtia löytyi heti alkuun roomalaisen taksisuharin ajaessa paikalliseen tapaan joko kaasu tai jarru pohjassa, rytmi alkoi löytyä sitä paremmin mitä pidemmälle esityksessä päästiin.
Maassa maan tavalla ja siksi Pete (Viljami Törrönen) oli pukeutunut Rooman-lomalle tietysti jommankumman milanolaisjoukkueen pelipaitaan. Törrönen päästeli kaikissa kolmessa roolissaan menemään ilmeisesti turhia jännittämättä; sen verran rennon oloisesti nuorukainen onnistuu kahden eri murteen ja naisen otteessa.
Tästä miehestä kuulemme vielä.
Mika Eirtovaaran kirjoittama ja Joonas Suomisen ohjaama Lomasolmu on hyvin tehtyä viihdettä; ei yhtään vähempää. Tampereen murretta on aina mukava kuunnella ja suomalaispariskuntien lomat ovat usein oikeastikin humoristisia tunnelmaltaan. Huumoria kun on niin monenlaista.
Lomasolmussa hotellinpitäjä Tonya näyttelevällä Esa Nummelalla taitaa olla jo oma avain hotelli Mamma Marian lisäksi myös Provinssiin, sama tilanne on vissiin kohta päällä myös Hannamaija Nikanderilla – hyvästä syystä.
Viimeksi kuulin kaksikon laulua Musinessa alkutalvesta ja nyt taas. Hyvin vetävät.
Johanna Kuusenojan roolihahmo Franceska on kirjoitettu aikamoiseksi ihmisolennoksi, jonka tulkintaan voisi laittaa vielä jopa yhden napsun lisää.
Janne Lumme tekee Franceskan rakastavasta aviomiehestä Lorenzosta toisenlaisen rakastajan: italialaista machoa kaverista ei löytäisi piirun vertaa edes oma äiti.
Pekka Mäenpää
