Salolaiselle kirpputorille ilmaantuu aamukymmeneltä, heti oven avaamisen jälkeen asiakkaita, jotka lähtevät kiertelemään ja tutkailemaan myytäviä tavaroita ja vaatteita. Paikalle saapuu myös kirppispöydän varanneita myyjiä, jotka ovat tulleet tuomaan pöydilleen lisää myytävää tai järjestelemään niitä. Salolainen Lotta Nohteri asettelee astioita myyntipöytänsä hyllylle samalla, kun hänen äitinsä Sari hakee rekkiin lisää henkareita.
-Minulla on myytävänä aika paljon vanhoja Arabian astioita, käyttöesineitä, kirjoja, askartelutarvikkeita ja koristetavaraa. Rekistä löytyy useamman henkilön vaatteita, siellä on myös pikkuveljeni ja isäni vaatteita. Olimme mukana MLL:n kirppisrallissa ja sieltä jäi myytävää tavaraa, Lotta kertoo.
Lotta kuvailee itseään kirppistelijäksi ja keräilijäksi, joka ei voi vastustaa tiettyjä vanhoja esineitä.
-Keräilen vanhaa Arabiaa, kuten kahvikuppeja ja maitokannuja, mutta kiinnostukseni lähtee moneen muuhunkin suuntaan. Johannislundin lasitavara ja vanhat musiikki- ja oppikirjat kiinnostavat myös minua. Arabian vanhoissa kahvikupeissa minuun vetoavat niiden suunnittelu ja värit. Niissä on painotettu kauneutta. Arabiaa on paljon tarjolla ja olen ostaessani kriittinen. Katson tarkkaan astioiden kunnon ja mietin keräilyarvoa. Eniten minua kiinnostavat pienet puhalluskupit. Niissä on usein pieniä virheitä ja niiden arvioiminen on hauskaa. Jostain löytyy kuitenkin aina se yksittäinen vanha kuppi, joka kannattaa hankkia, Lotta kuvailee.
Lotan kiinnostus Johannislundin lasiin on herännyt hänen tätinsä kesäpaikan myötä, joka sijaitsee Kiikalassa Johannislundin lasiruukin alueella.
-Johannislund liittyy myös paikallishistoriaan, siksi se on mielenkiintoista.
Lotta kertoo katselevansa kirppiksiltä itselleen myös vaatteita.
-Etsin yleensä persoonallisia, hieman erilaisia vaatteita. Olen löytänyt itselleni esimerkiksi juhlamekkoja, joita on käytetty todella vähän, Lotta sanoo.
Lotan mielestä kirpputoreilla käyminen ja sieltä tavaroiden hankkiminen voittaa netin kautta tapahtuvan ostamisen monestakin eri syystä.
-Kirpparille vetää tuotteiden näkeminen ja kunnon tarkastaminen. Nettikirppiksellä pelkän valokuvan perusteella voi saada erilaisen käsityksen myytävästä tuotteesta. Itseäni myös epäilyttää postittaminen, varsinkin keräilyastioiden kohdalla.
Lotta käy Salon monilla eri kirppareilla. Hän kiinnittää huomiota oman myyntipöytänsä kiinnostavana pitämiseen ja sen siisteyteen.
-Kirppareilta voi hankkia persoonallisia tavaroita. Siellä kierteleminen on minulle tavallaan harrastus, kuten keräilykin. Käyn kirppareilla Salossa, mutta myös muissa kaupungeissa, kun siihen vain tarjoutuu tilaisuus. Salossa on mielestäni monipuolisesti erilaisia kirppareita. Omalla myyntipöydällä on hyvä pitää esillä monipuolisesti erilaista tavaraa. Tosi rikkinäistä ei kannata yrittää myydä. Pöydän siisteyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Suunnitelmissani on pitää myyntipöytää noin kuukauden ajan, Lotta sanoo.
Monille kirppisasiakkaalle tutuksi tulleella, salolaisella Tero Sjömanilla on yli 20 vuoden kokemus kirpputorilla työskentelemisestä.
-Olin töissä Salon Suurkirppiksellä 19 vuoden ajan. Täällä Second Hand Marketissa olen ollut noin kolme vuotta. Olemme saaneet hyvää palautetta hyvistä parkkitiloista ja selkeästä, yhdessä hallissa olevasta myyntitilasta. Isot ikkunat tuovat valoisuutta.
Tero muistuttaa, että omasta myyntipöydästä kannattaa huolehtia, jotta tavara liikkuu.
-Myyjän kannattaa käydä järjestelemässä pöytäänsä useamman kerran viikossa. Pöydän siivouksen voi myös ostaa eurolla päivässä, jolloin kirpparin henkilökunta hoitaa sen.
Tero on vuosien varrella huomannut muutosta kirpputorikävijöiden ikärakenteessa.
-Nykyisin kirpputoreilla käy entistä enemmän nuorempaa väkeä, aiemmin asiakkaat olivat iäkkäämpiä. Ekologisuus ja vanhat tavarat kiinnostavat nuorempaa asiakaskuntaa. Kirpputoreilla käyminen kiinnostaa nettikirppisten ohella edelleen, sillä myytävänä olevan esineen tai vaatteen voi nähdä ja sitä voi tutkia tarkemmin. Olen itsekin innostunut keräämään tiettyjä juttuja, kuten Helsingin Olympialaisiin liittyviä esineitä, markka-aikaisia rahoja ja vanhoja sotilasmerkkejä, Tero kertoo.
Maritta Määttänen
