Virtaavan veden sanotaan olevan yksi niistä elementeistä, joita ihminen ei koskaan väsy katsomaan. Se on helppo uskoa, kun seuraa Perniössä sijaitsevan Latokartanonkosken huimia keväisiä kuohuja. Salon kaupungin liikuntatoimen järjestämällä retkellä tutustuttiin paitsi koskeen ja sen ympäristöön, myös omaan luontoyhteyteen.
Keikkuva kevätsää näyttäytyi kauniina ja aurinkoisena, vaikka matkalla Perniöön laaja tumma pilvi tuntui ripustautuneen maiseman ylle.
Vajaan parinkymmenen osallistujan kanssa astellaan kaupungin liikunnanohjaajien Johanna Lapinniemen ja Laura Poikosen perässä pitkin luontopolkua. Mukana on myös Vietnamista lähtöisin oleva sosionomiopiskelija Chung Le Dinh, joka on työharjoittelussa Salon kaupungilla. Ennen metsään sukeltamista pysähdytään.
-Jospa tässä kohtaa pyydetään hiljaa mielessä lupaa astua metsän syleilyyn, ehdottaa Laura.
Puitten alla kukkii valko- ja sinivuokkoja vierekkäin, ja metsä vaikuttaa hyvin kutsuvalta.
-Lupa annettu! hihkaisee yksi osallistujista hetken päästä, ja ryhmämme lähtee eteenpäin.
Retken aikana saadaan lisäohjeita, joita jokainen voi itsekseen pohtia ja makustella. Ensimmäiseksi keskitytään näköaistimuksiin: kiinnitetään huomio niihin kohteisiin, joihin katse sattuu osumaan. Toisena havainnoidaan kuuloaistimuksia.
Kosken kohina on niin voimakasta, että se tuntuu täyttävän koko pään. Yllättävästi pienen matkan päässä polku johtaa kosken yläpuolelle, kohina vaimenee kuulumattomiin ja lintujen liverrykset täyttävät ilman. Vielä otetaan mukaan tuntoaisti, havainnoidaan tuulen henkäilyä iholla ja tunnustellaan maata.
Sekä Johanna että Laura kulkevat mielellään luonnossa, ja heidän aloitteestaan ja kiinnostuksestaan on ryhdytty järjestämään luontoretkiä eri vuodenaikoina Salon seudulla.
-Tällä retkellä meillä on paitsi yleisöennätys, myös vakioasiakkaita. Teimme talvella luontoretken Lehmirannan lomakeskuksen läheisyydessä sijaitsevalle Varikattilanmäelle, ja täällä on neljän hengen porukka, joka oli mukana jo silloin. Meillä tuntuu olevan hyvät välit ilmojen haltijoihin, sillä myös talvella oli ihanan aurinkoinen retkisää.
Osallistujissa on muutamia henkilöitä, jotka eivät ole koskaan käyneet Latokartanonkoskella, ja useampia sellaisia, jotka ovat käyneet kymmeniä vuosia sitten.
-Olen käynyt pari kertaa silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt ei toisella kymmenellä olevia lapsia enää kiinnostanut, kertoo kosken partaalla valokuvauksellisesti istuva Kaarlo Kuoppakangas, jonka seuralainen Nina oli bongannut retken Salon kaupunkitiedotteesta.
-Lähikohteet helposti unohtuu. Tänä keväänä ollaan käyty myös Häntälän notkoilla, mitä olemme miettineet monta vuotta, kertoo Nina.
Aika moni osallistujista on huomannut retki-ilmoituksen kaupunkitiedotteesta. Myös Salon kaupungin nettisivuilta löytyy tietoa tulevista tapahtumista, ja Facebookissa voi liittyä seuraamaan Salon liikuntapalvelujen julkaisuja.
Chung on sitä mieltä, että kosken ympäristöön on tullut tunnissa lisää vihreää, ja retken osallistujat vaikuttavat tyytyväisiltä ja virkistyneiltä.
-Kannattaa tulla uudestaan, sanoo joku, ja toisen mielestä retki oli rauhallinen ja voimaannuttava.
Osallistujissa oli kaksikin koiraa, joista toinen kipitti juomaan koskesta aina sopivan paikan tullen. Emäntänsä mukaan luonnonvesi on koiran mielestä paljon parempaa kuin vesijohtovesi.
Fiksu haukku oli selvästi löytänyt oman luontoyhteytensä.
Elina Koskinen
