Teatteri Provinssi tekee tänäkin kesänä Mathildedalissa kesäteatteriin sopivaa musiikkiteatteria.
Ensi-iltayleisöstä moni ehkä tiesi mitä odottaa, sillä Kalevi Keihäsen yrittäjätarina on monelle pääpiirteissään tuttu juttu.
Niin moni luki aikanaan parturissa paremman puutteessa Hymy-lehteä.
Suomalaisen seuramatkailun kultavuosiin palaava musiikkinäytelmä kertoo Keihäsen ja ”Seiväsmatkojen” ajasta juuri sellaisen version, joka sopii liian pitkän tauon jälkeen teatterin katsomoon pääsevälle katsojalle. Se on tarina suomalaisesta yrittäjästä, joka haluaa asiakkaidensa parasta.
Mutta auringon ja halpojen virvokkeiden huumaavat matkaajat ovat uuden edessä hetkittäin ihmeissään.
Hurmaava Manolito (Tommy Haakana) ja viehättävä Rosalita (Riikka Koli) ovat kuin kirsikka kakun päällä, kun suomalaiset turistit opettelevat maailmankansalaisiksi keskenään.
Haakana ja Koli roolihahmoineen vievät mainiosti myös katsojat Espanjan lämpöön. Haakana nostattaa tunnelmaa heti ensimmäisellä komealla lauluvuorollaan, toki siinä ei vielä päästä palmujen alle.
Ensi-illassa saatiin nauttia paristakin kommelluksesta, joista ei sen enempää. Tai ehkä vähän. Naistenkengän terävä korko ja hameenhelma ovat mielenkiintoinen yhdistelmä, samoin se, kun tenniskentälle järjestetään luova tauko. Kumpikin nauratti, koska näyttelijät osasivat ottaa haasteen riittävän rennosti.
Mathildedalin Seiväsmatkoilla kuullaan monta hyvää laulua ja monta vitsiä.
En tiedä onko puujalkavitsi oikea termi, mutta näytelmässä kuullut vitsit ontuivat pahemman kerran.
Tiedän arvaavani, että kaikki oli suunniteltua, mutta se että kerta toisensa jälkeen löytyi vielä edellistä kalutumpi kaksimielisyys, lähenteli jo taidetta.
Tai sitten suomalaiset seiväsmatkalaiset kulkivat oikeasti tanakasti ja etukenossa koko lomansa ajan.
Ohjaaja Arto Nieminen ja näyttelijä Pasi Saarelma tekevät Kalevi Keihäsestä humaanin bisnesmiehen, jonka loppumattomat ideat pudottavat miehen yritykset lopulta alas ilmasta. Toki siihen vaikuttavat isosti myös kilpailijat.
Sitä ennen matkalle ehtivät myös kukkahattutädit Eeva (Ella Valanne) ja Kielo (Aada Källvik), joiden meno on lavalla sanalla sanoen hersyvän hauskaa. Nuoret näyttelijät tekevät karikatyyrinsä ja repliikkinsä riemastuttavasti; ihanan kamalia neitoja ennen nousukiitoa ja kamalan ihania laskeuduttuaan takaisin kotimaahan.
Sikajuhlista tykkäsin ja possusta. Kiuas oli uusi tuttavuus roolihahmojen joukossa ja Hymy-lehden sivistynyt kustantaja Urpo Lahtinen (Rauli Häkkilä) kuin kuka tahansa ilmaisjakelulehdellä aloittanut tuleva suuruus.
Osittain tosipohjaista tarinaa kuljettavat -60 ja -70 luvun tunnetut musiikkiesitykset, joita kuuntelee mielellään.
Mathildedalin Seiväsmatkoja voisi kuvata käsikirjoitusta soveltuvasti lainaten ”hyvin kypsyneeksi Pohjolan persikaksi”.
Pekka Mäenpää
