Mustiolla Kaksi puuta – ja puistossa vielä muutama lisää

Kaksi puuta -näytelmässä on aitoa maalaiskomedian henkeä. Kuva: Jarmo Elomaa

Suomessa on viime vuosina kirjoitettu ahkerasti näytelmiä, jotka joko pohjautuvat jonkun artistin elämään (Olavi Virta, Rauli Badding, Katri Helena jne) tai joissa soi jonkun lauluntekijän musiikki, vaikkei tekijällä itsellään ole näytelmän tapahtumien kanssa mitään tekemistä.

Mustion Linnan kesäteatterin Kaksi puuta edustaa jälkimmäistä lajia. Kotimainen viihdekärkemme on melko kapea, minkä voi havaita suositun Vain elämää -televisiosarjan All Stars-kausista: joudutaan kierrättämään samoja artisteja useampaan kertaan.
Suomessa ei ole määrättömästi sen paremmin laulajia kuin lauluntekijöitäkään, joitten repertuaari olisi tarpeeksi laaja varioitavaksi. Tätä ongelmaa ei ole Juha Tapion kohdalla: miehen musiikista rakentaisi kaksikin esitystä, varsinkin kun tämän esityksen vähemmän tunnetut laulut tuntuivat kaikkein raikkaimmilta.

Juha Tapio on Suomen suosituimpia artisteja ja kun hän on tälläkin hetkellä määrittelemättömän pitkällä keikkatauolla, voi kaikille hänen musiikkinsa ystäville lämpimästi suositella Mustion esitystä.
Musiikin toteutus, Antti Vauramon hienot sovitukset ja Samuli Jokisen tarkasti ohjaamat laulut, on esityksen parasta antia. Ja laulaa Mustion näyttelijäjoukko totisesti osaa!

Osku Valven ja Otto Kanervan kirjoittaman näytelmän juoni on henkäyksen ohut, mutta selkeä punainen lanka on kuitenkin olemassa. Näytelmässä on aitoa maalaiskomedian henkeä: on vannoutunutta vanhaa poikaa, jolla hieman viinaan menevä ressukka kaverina, on kylään muuttavia kaupunkilaisneitosia – ja sitten on viitekehykseen täysin sopimaton Amor-hahmo, jonka osalta voidaan todeta käsikirjoittajien mielikuvituksen hieman nyrjähtäneen.

Tai sitten he aavistivat ennalta, että Mustiolla roolin siivet sovittaa selkäänsä upea sopraano Saara Rauvala, jonka esittämät laulut saivat kylmät väreet selkäpiihin.

Esa Nummelasta näytelmän miespääosassa on käytettävä kulunutta sanontaa: mies paranee kuin viini vanhetessaan. Nummelasta on vuosien saatossa kasvanut erinomainen komedianäyttelijä, jolla on yksi lyömätön piirre: hän ei ota itseään turhan vakavasti, ja se tuo rentoutta roolisuoritukseen. Jaakko Loukkola sankarin kaverina oli itselleni uusi tuttavuus. Loukkolan ensimmäinen sisääntulo ja hänen huikea kehon kielensä hurmasivat kertaheitolla.

Näytelmän muissa rooleissa nähdään Suomen naisartistien parhaimmistoa edustava Milana Misic ja sekä laulajana että tanssijana kunnostautuva Jenni Kitti.  Jos on Amorin rooli juonellisesti höperö, niin samaa voi sanoa myös kylään vieraaksi tulevan Destinyn hahmosta.
Hannamaija Nikander tekee kuitenkin Destinynä niin riemastuttavan, puvustusta ja maskeerausta myöten burleskihenkisen roolityön, että käsikirjoittajat saakoot anteeksi. Ja kaikille Tanssii tähtien kanssa -ohjelman ystäville tiedoksi: yksi ohjelman suosituimmista opettajista, Kia Lehmuskoski, on tehnyt näytelmän koreografian ja esiintyy siinä myös itse.

Jäin hieman kaipaamaan ohjaaja Joonas Suomisen sanaa käsiohjelmasta, on aina mielenkiintoista tietää, miksi juuri tämä näytelmä on valikoitunut esitettäväksi. Suominen on musiikkimiehiä itsekin ja meritoitunut isompienkin musikaalien ohjaajana, joten yhteistyö tämän hienosti laulavan joukon kanssa on sujunut varmasti hyvin ja jälki on sen mukaista.

Elina Koskinen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: