Sanna Ajomaa (hyasintin kanssa) on Muurlan kotiseutuyhdistyksen aktiiveja. Puheenjohtaja Hanna-Maija Saarimaa piti puhetta, kun keskellä olleet perustajajäsenet kuuntelivat.
Muurlassa kokoontuivat 1.12.1954 kolme yhdistystä, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Punaisen Ristin ja Kaatuneitten Omaisten Huolto ry:n paikallisyhdistykset, yhteiseen kotiseutuiltaan ja pikkujouluun. Illan aikana päätettiin perustaa kotiseutuyhdistys ja sen syntysanoiksi Elma Lyhde riimitteli sattuvasti vuonna 1955:
Erikäisellä emäntinä toimi
Leski, Liitto ja Risti.
Jokainen siellä poskeensa
kahvit, puurot pisti.
Pikkujoulun merkeissä siellä
hyöri tontut ja lapset.
Museoyhdistystä perustivat
nuoret ja harmajahapset.
Kolmesta perustajayhdistyksestä on Muurlassa edelleen toiminnassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys.
Kunnioitettavan iän saavuttanut kotiseutuyhdistys järjesti Muurlan opistolla juhlan tasan 70 vuoden kuluttua perustavasta kokouksesta, ja vieraiksi oli saatu peräti neljä jo vuonna 1954 mukana ollutta muurlalaista: Pirkko-Liisa Lehto, jonka äiti edellä olevan runon kirjoitti, Marjatta Vuorinen, Virve Tammivirta ja Maija-Liisa Tuominen. Nämä vieraat myös ansaitusti kukitettiin. Muutama muukin perustavassa kokouksessa läsnä ollutta on vielä elossa, mutta he eivät asu enää Muurlassa. Kotiseutuyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Hanna-Maija Saarimaa, kertoi yhdistyksen historiasta ja vilkkaasta toiminnasta.
– Alun perin puhuttiin kotiseutumuseoyhdistyksestä, sillä toimintaa oli viritelty jo vuoden 1954 alussa keräämällä näyttelyyn yli 400 vanhaa esinettä. Näistä sata haluttiin antaa lahjoituksina perustettavalle yhdistykselle ja museolle. Muurlan kotiseutumuseo sijaitsee Honkalan talossa, ja sen lisäksi yhdistys on saanut lahjoituksena 1970-luvulla Fiulmaakarin myllyn ja 2000-luvulla vanhan riihen. Kaikkien näitten rakennusten ylläpito kysyy tietysti aikaa ja talkootyötä; näitten lisäksi yhdistys ylläpitää myös Viljo Hurmeen ateljeekotia ja järjestää Muurlan Wanhanajan markkinoita.
Juhlissa oli juuri sopivasti perinteistä ohjelmaa: musiikkiesityksiä, runonlausuntaa, hauskoja puheita ja yhteislaulua. Marjo Ventolan esittämissä runoissa oli paikallisväriä, esimerkiksi Jaakko Mikael Heikinheimon, runoilijan ja kirjailijan, tekstejä. Heikinheimo toimi aikoinaan Muurlassa kirkkoherrana.
Erityisen ilahduttavaa oli se, että esiintyjäksi oli saatu nuorta polvea edustava, Moision koulun musiikkiluokalla opiskeleva Robin Kapanen, joka on todellinen kotiseutuaktiivi.
– Olin jo 6-vuotiaana vuonna 2017 mukana kotiseutuyhdistyksen tuottamassa ”Jos minä laukasen” -näytelmässä. Sen jälkeen olen ollut neljänä kesänä Muurlan museolla töissä.
Komeaääninen Robin lauloi juhlassa Sylvian joululaulun ja Tontun sekä säesti yhteislaululeikin ”Soihdut sammuu”.
Muurlan kotiseutuyhdistys tekee muutenkin yhteistyötä nuorison kanssa: vanhassa riihessä on yhteistyössä Muurlan koulun kanssa rakennettu joulunäyttely. Hanna-Maija Saarimaa painottaa kotiseututyön tärkeyttä lapsille ja nuorille.
– On tärkeää tietää, mistä on kotoisin ja tuntea oman kylän historiaa. Yhdistyksen toimintaan kuuluu pyöräretkiä erilaisilla teemoilla ja perinteitä ylläpidetään keräämällä rippi- ja koulukuvia. Lainatakseni omia sanojani kahdenkymmenen vuoden takaisesta historiikista: Valtavasti tämä työllistää, mutta tuo tyydytyksen, kun saa valmista aikaan.
Elina Koskinen
