Naurun iloa Sumpussa

Nauruvalmentaja Tarja Kupias (toinen oik.) ohjaa ryhmää naurun pariin monenlaisin harjoittein.

Laura Leivo

Hyytynytkin hymy saadaan houkuteltua esille, kun keinot ovat oikeat ja totiselta löytyy pientä heittäytymiskykyä.
Tästä saatiin eläviä esimerkkejä Halikon Rinne-Sumpussa, jossa kokeiltiin porukalla naurujoogaa.

– Facebookissa sai ilmiantaa yhdistyksen, jonne kaivattaisiin vähän naurua ja meidät oli mainittu. Ajatus naurujoogasta aiheutti keskustelua ja ennakkoluulojakin asiaa kohtaa, mutta lopulta kaikki olivat innokkaita kokeilemaan, A-klinikkasäätiön palveluesimies Minna Kallio kuvailee.
Halikon toimintakeskus Rinne-Sumppu haluaa kohentaa kävijän elämänlaatua ja auttaa oppimaan uutta yhdessä tehden.

– Paikka tunnetaan hyvin myös Rysä-lempinimellään. Täällä on tarjolla mukavaa yhdessäoloa, kortinpeluuta, yhteisiä retkiä sekä edullinen ruokailumahdollisuus, Kallio kertoo.

Ei Sumpussa ennenkään umpisynkkiä olla oltu, mutta nauruvalmentaja Tarja Kupiaksen vierailu todella räjäytti naurupankin.
– Olen vetänyt naurujoogaa lukemattomissa paikoissa teollisuusyrityksistä virkamiesten tykypäiviin. Nyt halusin tuoda naurujoogan hyväntekeväisyyshengessä paikkaan, jonne nauru olisi tervetullutta mutta sitä ei palveluna ehkä osattaisi ostaa, Kupias kertoo.

Kemiönsaarelta Saloon muuttanut Sinikka Salonen odottaa naurujoogalta rentouttavaa hetkeä arjen keskelle.
-Nauruhan tarttuu herkästi ja jooga tekee monella lailla hyvää keholle. Koulussa saisi opettaa lapsille hyvinvointia ja iloa tuovia asioita jo pienestä pitäen, Salonen toivoo.

Rysän väessä voi aistia kiinnostusta, mutta myös epäluuloa Tarjan esitellessä Intiassa 1990-luvulla kehitettyä naurujoogaa.
– Naurusta ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista on tehty lukuisia tutkimuksia. Nauru treenaa keskivartalon lihaksia, lisää vastustuskykyä sekä sydämen terveyttä ja vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Nauraessa ei ehdi ajatella surkeita asioita kun hyvänolon hormonit alkavat välittyä kehossa, luontaiseksi hekottelijaksi esittäytyvä Kupias kuvailee.

Joku porukasta miettii, josko nauru ei tulekaan luonnostaan, vaan se on teennäistä ja väkinäistä yrittämistä.
– Aivot eivät tunnista, onko nauru tekemällä tehtyä vai aitoa, ja vaikutus on samankaltainen kummassakin, Kupias lohduttaa epäilijää.

Pieniä hermostuneita tirskahduksia kuullaan jo valmistautuessa ensimmäiseen helppoon numeroharjoitukseen. Pieleenhän homma monella menee ja siitä onkin kyse, kun moka kuitataan naurulla. Varsinaiset patoutuneet naurupadot laukaisee naurutervehdys, jossa kätellään ryhmäläiset läpi komean hohotuksen tahdissa.
– Te olette ihan todella hyviä nauramaan ja ihan mahtava porukka, Kupias kannustaa naurun voimaa ja määrää ihmetteleviä rysäläisiä.

Mahaa pidellessä ja ilon kyyneliä pyyhkiessä ei voi kuin ihmetellä naurun rentouttavaa ja hyvää tekevää voimaa.
– Melkein kaikelle voi nauraa, ja nauru myös auttaa suhtautumaan hankalaan tilanteeseen keveämmin. Kannattaa kokeilla vaikka postin tuodessa kotiin sakkolapun. Vahinko on jo sattunut, joten kunnon naurut tapahtuneelle voivat olla paikallaan, Kupias pohtii.
– Olen käynyt Sumpussa 20 vuotta, eikä vielä ole ollut näin hauskaa kertaa. Mieli tuli puhtaaksi ja aivotkin selkenivät, koko ikänsä Halikossa viihtynyt Olli kuvailee.

Porukan vanhempaa päätä edustanut hyväntuulinen Anni Ilona on kotoisin Satakunnan Siikaisista ja on jo pitkään asunut Salossa.
– Kaivokadun toimintakeskus Vaihtoehto 90 on minulle tuttu, mutta nyt kun muutin Halikkoon niin tulin tutustumaan Sumppuun. Satakuntalainen luonne tuo minulle iloa, vaikka jäin jo vuoden vanhana orvoksi ja pikkulikkana jouduin piikomaan vieraaseen taloon. Nauru ja ilo on lahja, elämäntyönsä hoitajana tehnyt Anni tiivistää.

Naurutervehdyksen jälkeen Rysän väellä on hymy herkässä.

Kadonneen naurun metsästys on päättynyt ja on kiitosten ja halausten aika. Jos jollain oli patoutunutta iloa, on se varmasti hekoteltu pihalle ja Tarja Kupias lupaa nauramisen tehon säilyvän vielä pitkään.
– Tämä naurujoogahetki oli paras ikinä, koska porukka oli alkukankeuden jälkeen huikean vastaanottavainen. Liikutuin siitä, mitä nauru sai porukassa aikaan. En olisi ikinä uskonut, että miehet tulevat halaamaan ja kiittämään, Kupias iloitsee.

Seppo tiivistää ajatuksensa oman runonsa muotoon:
– Tänään annan itselleni luvan olla onnellinen, vihdoinkin olen siihen valmis.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: