Venla Huldén, 25, aloitti tänä syksynä salolaisessa yläkoulussa kotitalousopettajan sijaisena. Hän opiskeli kotitalouden ja terveystiedon opettajaksi Itä-Suomen yliopistossa, minkä jälkeen hän palasi lapsuuden kotikaupunkiinsa.
– Lukiossa ajattelin, että haluan Salosta pois niin pian kuin mahdollista. Nyt kuitenkin kolme ihmistä lukioaikaisesta kaveriporukastamme on tehnyt paluun Saloon, Huldén myhäilee.
Joensuu oli hänestä liian kaukana perheestä ja ystävistä. Nyt Huldén on asettumassa omaan kotiinsa.
– Muutin jo toukokuussa helatorstaina, mutta lähdin siitä aika pian kesätöihin Cafe Björkööseen. Sitten alkoivatkin työt ja teatteritreenit.
Huldén on Saloon muuton jälkeen päässyt palaamaan myös teatteriin, joka on hänen pitkäaikainen harrastuksensa. Hän oli vuosia Teatteri Provinssin nuorisoryhmässä ja sitä kautta monissa teatterin näytelmissä. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli Sound Of Music -musikaali vuonna 2011, jossa Huldén esitti yhtä perheen lapsista. Huldén rakastui tähän musikaaliin, mutta hän rakastaa myös 1960-luvun tyyliä ja näyttelijä Julie Andrewsia.
– Minä liimasin pulpetin kanteni täyteen hänen kuviaan, Huldén muistelee.
Hän on päässyt jopa vierailemaan Itävallassa Sound Of Music -elokuvan kuvauspaikoilla osana lukioaikaista opiskelijavaihtoa.
– Harrastan musiikkia ja osallistuin Lions Clubin kautta leirille, jonka nimi oli Sound Of Music. Soitimme yhdessä ja teimme erilaisia näytelmiä. Yksi päivä meille järjestettiin yllätysretki, jolloin vierailimme elokuvan kuvauspaikoilla.
Huldén oli tuolloin täyttämässä seitsemäntoista. Kun hän pääsi huvimajaan, jossa Von Trappin vanhin tytär Liesel on elokuvassa ensirakkautensa liehiteltävänä, alkoi satamaan – kuten elokuvassakin.
– Se oli uskomatonta. Kaikki tuntui jotenkin niin merkitykselliseltä, Huldén ihastelee.
Tänä syksynä hän palaa Sound Of Musicin maailmaan ja astuu Lieselin rooliin.
– Tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun esitin 15 vuotta sitten Gretelin eli perheen nuorimman lapsen roolin ja nyt esitän vanhinta.
Heti, kun Huldén kuuli, että Teatteri Provinssi tekee suurmusikaalin, hän tiesi haluavansa mukaan. Sound Of Music oli kuin kirsikka kakun päälle.
– Palasin Saloon päästäkseni takaisin teatterin lavalle. Olin opiskeluaikani mukana speksissä ja ylioppilasteatterissa, mutta kyllä täällä on se koti, varsinkin tällä lavalla.
Oman elämänsä opettajatar
Kun päätös Saloon paluusta oli tehty, Huldénin piti löytää töitä. Kaikki ratkesi parhain päin, sillä hän pääsi kotitalousopettajan sijaiseksi juuri alkaneelle lukuvuodelle salolaiseen yläkouluun. Huldén on opettaja kolmannessa polvessa.
– Vanhempani ovat opettajia ja isäni vanhemmat olivat myös. Tämä tuntui itselle parhaalta ratkaisulta, sillä ammatissa yhdistyvät asiat, joita rakastan.
Organisointi ja ruoanvalmistus ovat Huldénille tärkeitä asioita, joissa hän kokee olevansa hyvä. Lukion jälkeisen välivuoden aikana ajatus tulevaisuuden ammatista alkoi muotoutua.
– Kotitalousopettajan työ on paljon muutakin kuin pullien pyörittämistä – siihen vaaditaan kuitenkin yliopistossa tehtävä pedagoginen koulutus. Kotitalouden alle yhdistyy paljon monesta elämän osa-alueesta.
Hän tietää, että kotitalouden opetus on mennyt eteenpäin vuosien saatossa, mutta kehitettävää vielä on. Huldén esimerkiksi haaveilee enemmän oppiainerajoja ylittävästä yhteistyöstä, ja näkee tärkeänä kotitalousopetuksen toisen asteen opiskelijoille, jotka ovat astumassa kohti itsenäistä elämänvaihetta.
Teksti: Nelli Spännäri
”Teatteri ja esiintyminen ovat ykkösjuttuni”
Jyväskylästä kotoisin oleva Fanni Blomqvist, 21, vietti kuluneen kesän tiiviisti Mathildedalin kesäteatterin lavalla näytellen Teatteri Provinssin Karavaanari – kaikkien kaveri -näytelmässä ja on voinut siten jäädä monen salolaisen mieleen. Juuri teatteriharrastus toi Blomqvistin Saloon, jossa hän on asunut viime toukokuusta lähtien.
– Viime syksynä satuin näkemään Provinssin avoimet haut tuleviin prokkiksiin. Kävin siellä, ja päädyin mukaan Mathildedalin kesäteatteriin. Sitten teatteri johti minut hakemaan töitä täältä, ja päädyin muuttamaan Saloon. Salo ei kuitenkaan ollut minulle ennestään vieras kaupunki, sillä vaarini ja muitakin sukulaisiani asuu täällä, salolaistunut Blomqvist kertoo.
Teatteriharrastuksen Blomqvist aloitti lukioikäisenä Jyväskylän Nuorisoteatterissa. Musiikin parista Blomqvist omaa vielä pidemmän historian, jonka pohjalta suoritti myös lukio-opintonsa Jyväskylän Schildtin lukion musiikkilinjalla.
– Perheeni on tosi musikaalinen, niin sieltä varmaan tulee se halu esiintymiseen. Rakastan laulamista, esiintymistä ja yhdessä tekemistä.
– Olen soittanut viisivuotiaasta asti haitaria ja haluan sitä taitoa ehdottomasti pitää yllä. Lukion loppuun saakka kävin perusopetuksen tunneilla Jyväskylän Musiikkikampuksella. Erityisesti musiikin teoria-asioissa haitarin soitosta on ollut hyötyä, sillä huomaan, että hahmotan asiat paremmin, Blomqvist pohtii.
Lukion jälkeen Blomqvistin tie vei teatterin ja musiikin perässä Jyväskylästä Karjaalle kaksikieliseen Lärkkullan kansanopistoon. Siellä hän vietti kaksi vuotta opiskellen musiikkia ja musiikkiteatteria.
– Karjaalle lähdin nopealla varoitusajalla. Aiempi paikkani eräässä kansanopistossa peruttiin, mutta sain sitä kautta tiedon muista mahdollisuuksista musiikkiteatterin opiskelusta. Sitten päädyin Lärkkullaan, jonne minut otettiin ensin vuodeksi bändilinjalle. Sen vuoden aikana päätin haluavani opiskella myös toisen vuoden musiikkiteatteria, Blomqvist kertoo.
Lärkkullassa vietetyt vuodet paitsi opettivat paljon, mutta myös vahvistivat Blomqvistin käsitystä siitä, että musiikki ja teatteri, vieläpä niiden yhdistelmä, ovat hänelle sydämen asioita.
– Musiikkiteatterin puolella meillä oli joulukonsertti ja keväällä omat päättötyöt, jotka olivat isoja produktioita, joihin laitettiin paljon resursseja. Nämä produktiot opettivat paljon lavalla olemista, ja saivat tajuamaan, että teatteri ja esiintyminen ovat ykkösjuttuni, Blomqvist toteaa.
Vauhdikas kesäteatterikausi Mathildedalissa päättyi elokuun alkupuolella, jonka jälkeen Blomqvist on ehtinyt hetken hengähtää. Teatterin lavalta hän ei kuitenkaan malta pysyä kauaa poissa, vaan harjoitukset seuraavaa näytelmää varten ovat jo alkaneet.
– Olen mukana Teatteri Provinssin Sound of Music -musikaalissa, jossa näyttelen sisar Sophiaa eli olen yksi luostarin nunnista. Tarina on minulle ennestään tuttu, ja meillä oli kotona sen pohjalta tehty elokuva, jota katsoin lapsena, Blomqvist kertoo innoissaan.
Teatterin lisäksi Blomqvist on aikeissa täyttää arkensa myös muilla harrastuksilla ja aktiviteeteilla.
– Tykkään käydä juoksemassa ja lukea. Lisäksi haluaisin aloittaa laulutunnit. Nyt syksyllä minulla on myös enemmän aikaa nähdä vaaria, ja sitten keväällä voin keskittyä esimerkiksi pääsykokeisiin valmistautumiseen, Blomqvist miettii.
Tulevaisuuden varalle Blomqvist on ehtinytkin kaavailla jo pidemmän tähtäimen suunnitelmia, joissa taideala pitää tukevasti paikkaansa.
– Asuntoni täällä Salossa on sovittu kevääseen asti. Sitten katson asiaa uudelleen. Kielten opettaminen ja kirjallisuus, ylipäänsä kielet, kiinnostavat. Mutta ensisijaisesti kuitenkin taideala. Haluaisin ehkä Tampereelle opiskelemaan, jolloin olisin lähempänä myös perhettäni, Blomqvist pohtii.
Teatteriharrastuksen suhteen Blomqvistilla on mielessään myös haaveita.
– On tosi paljon teatteria ja produktioita, mistä tietysti haaveilee. Musikaaleista The Addams Family on sellainen pläjäys, josta olen ajatellut, että olisi hauska olla joskus mukana, kuten myös Kotimaisen teatterin Momentum 1900. Lisäksi Hair-musikaali on ollut haaveenani joskus. Puheteatterin puolella olen oikeastaan kiinnostunut kaikesta. Kaikki on omalla tavallaan antoisaa teatteria, Blomqvist summaa.
Teksti: Anette Ahlqvist
