Suomusjärveläinen Janne Vanhanen keittää liedellä pakuriteetä. Poika on juuri aloittanut syyslukukauden ja nyt on aikaa istahtaa tuvan pöydän ääreen puhumaan elokuvista. Elokuvat ovat aina olleet Vanhaselle tärkeitä, ja sen vuoksi Sammattiin rakentuu jo toistamiseen filmifestivaalit.
– Elokuva tarkoittaa minulle mahdollisuutta uppoutua jonkun toisen luomaan, tai kuvittelemaan, maailmaan. Tarkastelen samalla elämää jonkun toisen luoman linssin läpi. Elokuva on kuin peili omalle sisäiselle maailmalleni ja prosesseilleni. Ne voivat auttaa myös katsojaa muuttamaan omaa näkemystään maailmasta ja saavat meitä myös ymmärtämään itseämme paremmin – huomaamme, että emme ole yksin tässä maailmassa, Vanhanen pohtii.
Vanhanen muutti Suomusjärvelle päästäkseen lähelle luontoa.
– Asuin vielä viisi vuotta sitten Kirkkonummella, se on tavallaan urbaanin kaupungin ja maaseudun välillä. Tunsin täältä ihmisiä, ja sain töitä Sammatin Vapaasta Kyläkoulusta, Vanhanen kertoo. Lopulta ystäväporukalle syntyi myös idea filmifestivaaleista. Samalla tuodaan paikallisten lähelle mielenkiintoista kulttuuria.
– Tässä on mukana hyvä joukko ihmisiä tekemässä. Tänä vuonna ydintiimiin kuuluvat Iina Heikkinen, Helena Nieminen, Timo Elomaa, Mats Le Gurun ja Kukka Kyrö. Aikaisemmin mukana oli myös Veera Aaltonen ja Miina Maria Aalto-Setälä. Lisäksi tarvitaan vapaaehtoisia, Vanhanen listaa.
– Kyllä tätä tehdään rakkaudesta lajiin. Työtä on paljon, mutta olen saanut sen pidettyä hyvin balanssissa. Tehtäviä jaetaan ihmisten kesken ja tyttöystävänikin on auttanut minua – jos olen malttanut pyytää apua. Poikanikin on kiinnostunut elokuvista ja hänkin tulee kanssani katsomaan filmejä.
Nykyään ihmiset – ei pelkästään nuoret, vaan kaikki – katsovat paljon lyhyitä videoklippejä sosiaalisessa mediassa. Mitä elokuvat voivat tarjota ihmisille?
– Elokuvan tempo ja aika on suhteellista. Elokuvat koskettavat, puhuttelevat ja kasvattavat pitkäjänteisyyttä. Kyllä elokuvakokemuksen jälkeen on ihmisellä kokonaisvaltaisempi olo kuin 90 minuutin somefiidin tuijottelun jälkeen, Vanhanen tietää.
Alun perin idea elokuvafestivaaleihin lähti halusta esittää harvoin nähtyjä elokuvia suuremmalle yleisölle.
– Nimenomaan nämä elokuvafestarit on suunnattu ihan jokaiselle. Ohjelmistossa on harvinaisia dokumentteja, palkittuja fiktioita ja oma elokuva lapsillekin. Kaikki elokuvat ansaitsevat tulla nähdyksi, Vanhanen summaa, ja vinkkaa lisäksi, että festareilla voi osallistua myös Iltaklubille. Siellä esitetään taiteilija Arttu Niemisen ja muusikko Veera Nevan yhteinen audiovisuaalinen konsertti. Loppuillan musiikista huolehtii Dj Mosaiq. Tämän lisäksi festareilla on mahdollisuus myös tavata ohjaajia.
– Nepal on minulle rakas maa ja olen erityisen onnellinen saatuamme ohjelmistoomme Nepalilaisen Min Bahadur Bhamin ohjaaman Shambhala-draamaelokuvan. Esitys on Suomen ensi-ilta, ja ohjaajakin saapuu näytökseen, Vanhanen iloitsee.
– Kyllä tätä festivaalin järjestämistä ruokkii se, että saan tehdä oman näköistä duunia, Vanhanen pohtii. Hänen näköisiään asioita ovat muun muassa matkailu ja kiinnostus alkuperäiskansoja kohtaan.
– Kun en järjestä festivaaleja, matkustan. Kesällä olin Ruotsissa, talvella kävin Inarissa, jossa järjestetään Skábmagovat-nimistä alkuperäiskansojen elokuvafestivaalia. Toimin siellä vapaaehtoisena AV-tiimissä. Elokuvia esitetään Inarin kirkonkylässä, jossa on lumesta rakennettu elokuvateatteri. Filmejä katsotaan 20 asteen pakkasessa! Vanhanen ihastelee.
Eipä ole hullumpi Sammatti Film Festivalinkaan esityslava. Lohilammen Taidenavetta on tunnelmallinen rakennus, jossa on suuri valkokangas ja hyvä äänentoisto. Sen ympärillä on tilaa paitsi elokuville, myös niistä nauttimiselle.
Sammatti Film Festival la-su 6.-7.9.
Jonna Hellberg-Pitkänen
