Romanien kansallispäivää vietetään ensi tiistaina 8. huhtikuuta. Ensimmäistä kertaa kansainvälistä romanipäivää vietettiin Lontoossa noin 50 vuotta sitten. Suomessa päivä ilmestyi kalentereihin vasta vuonna 2012 ja Salossa päivää on juhlistettu näkyvämmin vasta viime vuosina.
Syyksi Salon Seudun Romanit ry:ssä arvellaan, että romanit eivät ole halunneet erottautua valtaväestöstä.
Kansallispäivän korvalla keskusteluaiheet kiertyvät romanien koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien ympärille. Taustalla kuuluu paitsi huoli vähemmistöjen asemasta Suomessa, myös nuorista.
-Nykyään kansallispäivän merkitys on noussut erityisesti yhdistystoiminnassa, toiminnanjohtaja Tuula Lindgren kertoo.
Salossa kansallispäivä näkyy kutsuvierastilaisuutena, muualla Suomessa muun muassa avointen ovien päivinä, konsertteina ja seminaareina.
-Ajattelen, että tunnustamalla kansallispäivämme yhteiskunta haluaa osoittaa, että olemme tärkeitä suomalaisia – vaikka ennakkoluulojakin yhä on olemassa, Katja Grönstrand pohtii.
-Nuorille kansallispäivän merkitys on suurempi. Täällä teinit ovat suunnitelleet, että pukeutuvat kansallispäivänä parhaimpiinsa ja menevät yhdessä Plazaan, Lindgren ihastelee.
Romaniväestö kohtaa toisiaan myös matalan kynnyksen perhekahvilassa, jossa jaetaan ilot ja surut sekä avustetaan arjessa.
-Tänä päivänä ihmisen kohtaamista tarvitaan. Ja on jo paljon, jos voidaan sanoa, että toimintamme kautta ihmisten yksinäisyys on vähentynyt, Nadja Friman iloitsee.
-Toimintamme keskiössä on ihmisten tuentarpeen havaitseminen, oli se sitten digiapua tai keskustelun tarvetta. Täällä me etsimme vastauksia yhdessä, Lindgren tiivistää.
-Paljon apua tarvitaan työllistymisessä. Salolaisilla romaninuorilla olisi intoa tehdä työtä. Mutta vaikka he pääsisivätkin koulutukseen, työpaikan saaminen ei ole helppoa. Ei kenellekään tietenkään, näinä aikoina, Grönstrand miettii.
Lindgrenin mukaan on tärkeää, että mahdolliset syrjintäkokemukset eivät jäisi määrittämään henkilön kokemusta yhteiskunnasta, vaan esimerkiksi uudelleenkouluttamalla itseään olisi tämän mahdollista löytää oma paikkansa maailmassa. Grönstrand on itse opiskellut ensin kokiksi, mutta nyt hän tähtää kasvatus- ja ohjausalalle.
-Opiskelin Keuruulla, mutta kaipasin ystäviäni ja tuttujani. Tulin Saloon niin usein kuin mahdollista, Grönstrand muistelee.
Arjen keskelle tarvitaan juhlapäiviä
Yhteisön merkitys syntyy perinteistä, turvallisuuden tunteesta ja omien piirien antamasta tuesta. Samalla tasapainoileminen valtaväestön ja romaniyhteisön välillä voi olla sekä rikkaus että haaste.
-Salossa ihmisillä on suuri halu mennä eteenpäin. Koen, että me olemme sillanrakentajia romaniyhteisön ja valtaväestön välillä, Friman pohtii.
-Toivoisin nuorille vahvoja juuria, joista kasvaa ja voimakkaita siipiä, joilla tavoitella unelmiaan, Lindgren haaveilee runollisesti ja tarkentaa:
-Nuorilta odotetaan niin paljon, ei ole ihme, jos nuoret väsyvät. Jos perheillä ei ole voimavaroja tukea nuorta opiskelijaa, niin kyllä koulumaailma heidät aika yksin jättää, Lindgren toteaa ja toivoo, että vanhemmat ottaisivat suuremman roolin koulutietään kulkevan nuoren tukijoina.
-Turvalliset aikuiset tukevat nuorten selustaa. Epäonnistuakin saa, mutta sitten yhdessä noustaan taas, Friman lupaa.
Arjen keskelle tarvitaan juhlapäiviä, joissa tiivistyvät hengellisyys ja vieraanvaraisuus.
-Juhlimme kaikkia tavallisia suomalaisjuhlia, mutta tyypillistä niissä on, että perheet ja ystävät kerääntyvät yhteen, Lindgren huomauttaa.
-Juhlat auttavat meidät muistamaan, että Salossa romaniyhteisössä on paljon hyvää. Ehkä unohdamme sen joskus itsekin, Friman miettii.
Hän korostaa, miten tärkeää on näyttää toisesta välittäminen:
-Meillä perheessä ilmaistaan kaikki tunteet, mutta erityisesti sanotaan, että ”hei, sinä oot minulle tärkeä”, Friman sanoo.
Sekä Grönstrand että Lindgren nyökyttelevät vieressä. Tämän pöydän ääressä välitetään.
Jonna Hellberg-Pitkänen
