Muurlalaisen Riina Lahtisen intohimona on palapelien kokoaminen.
-Kilpailin jo lapsena siskoni Astan kanssa nopeudessa. Annoin hänelle pienemmän palapelin ja otin itselleni isomman. Mutta tiesin jo silloin, että olen tämän isomman kanssa siskoani nopeampi, Lahtinen tunnustaa.
Aikuisena palapeliharrastus on tuonut Lahtiselle SM-pronssia ja -hopeaa palapelien kokoamisen nopeuskilpailuissa, mielihyvää ja uusia ystäviä.
-Olen luonteeltani erittäin järjestelmällinen ihminen. Siksi ehkä pidän palapeleistä niin paljon. Sairastuttuani syömishäiriöön uppouduin palapeleihin, ne toimivat terapiamuotonani. Kun minulla oli tosi paha olla, palapelit auttoivat. Voisin jopa sanoa, että palapelit pelastivat elämäni. Tuhannen palan palapelit ovat minulle nautiskelua, jolloin voin kuunnella äänikirjoja. Ison palapelin kokoan parissa tunnissa, Lahtinen kertoo.
Työkseen Lahtinen huolehtii asiakastyytyväisyydestä, viestinnästä ja järjestää tapahtumia. Vapaa-aikansa hän viettää toisinaan Nuorkauppakamaritoiminnassa, mutta useimmiten hänen iltansa kuluvat palapelien ääressä, parhaimmillaan useita tunteja kerrallaan. Tällä hetkellä Lahtinen valmistautuu huhtikuisiin palapelien kokoamisen SM-kilpailuihin kokoamalla säännöllisesti 500 palan palapelejä. Niitä Lahtiselle onkin kertynyt huimat 250 kappaletta. Kaiken kaikkiaan Lahtisen kokoelmasta löytyy lähes 500 palapeliä, joista suurimmassa on 13 200 palaa.
-Ensimmäisen 500:n palan pelin kokosin 59 minuutissa. Tajusin heti, että se oli hyvä suoritus. Nykyään samankokoiseen palapeliin menee parhaimmillaan noin 35 minuuttia. Kun valmistaudun kilpailuun, kuuntelen Smurffeja. Saan niistä energiaa ja tuttu biisijärjestys auttaa minua hahmottamaan aikaa. Puolisoni ei kuuntele Smurffeja, vaan lahjoitti minulle kuulokkeet, Lahtinen nauraa.
500 palan palapelit eivät ole Lahtiselle vain nautintoa, vaan urheilusuoritus, jonka aikana syke kohoaa. Usein hyvä tulos on kiinni sekunneista.
Nopeuskilpailuissa koottava palapeli on kilpailijoille mysteeri, ja tilanne on säädelty pöydän kokoa ja valaistusta myöten. Toisinaan kilpailijat tapaavat paikan päällä, mutta kokoajat kilpailevat myös etäyhteyksillä verkon välityksellä, jolloin palapelit saadaan etukäteen postitse kauniisiin käärepapereihin käärittyinä. Palapelien ympärille on rakentunut kokonainen peliyhteisö, joka puhuu palapeleistä, jakaa toisilleen vinkkejä ja kannustaa kanssapalastelijoita.
-Yhteisö tuo myös turvaa, sillä olisi kurjaa mennä Espanjaan maailmanmestaruuskilpailuihin yksin.
Entä, jos kisa meneekin huonosti? Lahtinen kertoo, että kilpailutilanne on usein jännittävä.
-Käteni tärisevät ja se vaikuttaa suoritukseeni. Olen pyrkinyt valmistautumaan kilpailutilanteeseen kokoamalla palapelejäni julkisesti työpaikallani. Ihmiset voivat tulla katselemaan, kun kokoan niitä. Silloinkin joskus jäädyn, ja mietin, että mitä minä tällä palasella teen? Lahtinen toteaa hyväntuulisesti. Salon pääkirjastossa kaikkien kaupunkilaisten vapaasti koottavaa palapeliä hän ei ole kuitenkaan käynyt kokoamassa.
Lahtinen pohtii, että palapeleistä tuli muotia korona-aikaan. Silloin Lahtinenkin kokosi suurimman palapelinsä.
-Siihen meni varmaankin kolme kuukautta. Tein kahdeksan tuntia töitä ja sitten saman verran palapeliä. Palapeli vei suuren siivun olohuoneen lattiasta ja sen ympäriltä imuroitiin hyvin varovaisesti, Lahtinen muistelee. Samalla hän toteaa vakavaan sävyyn, että ainoa tapa koota niin suuri palapeli on sekoittaa ensin kaikki 13 200 palaa yhteen.
Lahtisen haaveissa on asua edelleen Muurlassa, jossa on hyvät yhteydet Saloon ja pääkaupunkiseudulle. Lahtinen toivoisi kuitenkin löytävänsä asunnon, josta saisi kokonaisen palapelihuoneen itselleen, sillä tila on jotakin, jota palapeliharrastaja ympärilleen tarvitsee.
Jonna Hellberg-Pitkänen
