Pelastuskoiratoiminta on elämäntapa – Salon seudulla treenataan säännöllisen epäsäännöllisesti

Annika Himanen ja Kondrad raunioharjoituksissa.

Vaikka Salossa ei tällä hetkellä ole varsinaisesti pelastuskoiraryhmää tai -koulutusta, harrastetaan lajia aktiivisten koirakerholaisten toimesta.
– Kuulumme Koirakerho Tassuihin ja tätä kautta olemme mukana Salon alueen vapaaehtoiseen pelastuspalveluun (Vapepa), Annika Himanen ja Jenni Laaksonen kertovat.

– Pelastuskoiraharrastajiksi kutsutaan yleisesti henkilöitä, jotka kouluttavat koiransa ja itsensä Vapepa-toimintaan. Harjoittelemme koiriemme kanssa monenlaisia pelastuskoiralle kuuluvia taitoja voidaksemme tarjota apua viranomaisille ihmisten etsinnöissä. Harjoittelun lisäksi käymme säännöllisesti kokeissa ja kilpailuissa. Harjoitusleirit Suomessa ja maailmalla ovat tärkeä osa toimintaa, Laaksonen selittää.

Naiset kertovat, että heillä on tällä hetkellä viranomaistestiä vailla kolme hälytyskelpoista koiraa. Päike, Qi ja Tähti ovat suorittaneet vaatimuksena olevan tasokokeen ja päästäkseen osallistumaan Vapepan etsintään, koirien on ohjaajiensa kanssa suoritettava hyväksytysti Virtatesti.
– Treenaamme säännöllisen epäsäännöllisesti Salossa ja Salon alueella. Pääosin treenaamme metsässä tai raunioradalla. Koirien kanssa treenataan nenänkäyttöä niin maa- kuin ilmavainuiseen työhön, eli koirat osaavat seurata ihmisen maahan jättämää jälkeä, tai ne kykenevät poimimaan ilmasta elävän ihmisen hajun ja johdattaa ohjaajansa etsittävän/maalimiehen luo.

Pelastuskoirat etsivät eläviä ihmisiä, jotka ovat kadonneet esimerkiksi marjareissulla metsään. Etsinnät kuuluvat Suomessa poliisille ja tarpeen mukaan se pyytää Vapepan kautta avuksi vapaaehtoisia tasokokeet suorittaneita etsintäkoiria. Maastoetsintöjen lisäksi ihmisiä etsivät myös rauniokoirat. Raunioetsintätehtävät ovat pelastustoimen alaisia tehtäviä.
– Maanjäristysten tai -vyörymien jälkeen tällaista erikoisosaamista tarvitaan ja Suomesta voidaan tarvittaessa lähettää koiria kohdemaahan sieltä apua pyydettäessä. Kaikki meidän koiramme ovat mukana Suomen kansainvälisen pelastusmuodostelman, Finnish Rescue Team, toiminnassa, Laaksonen selittää.

Pelastuskoiratoiminta on ensisijaisesti auttamista, siksi mukaan hakeutuu ihmisiä, joilla on pyyteetön halu auttaa muita, Himanen toteaa.
– Touhu on aikaa vievää, puhutaan sitten etsinnästä tai koiran kouluttamisesta. Usein uudet ihmiset tulevat mukaan suurella innolla ja tohinalla. Kun harjoituksissa sitten meneekin useita tunteja aikaa kerrallaan, on kylmää ja märkää, niin innostus voi lopahtaa nopeasti.

– Missään pelastuskoiralajissa ei riitä, että osaa kouluttaa koiran, myös ohjaajalla pitää olla halua kehittää itseään koiranohjaajana, Laaksonen painottaa.

– Maastoetsinnöissä tulee osata muun muassa suunnistaa hyvin, käyttää radiopuhelimia, laatia etsintäsuunnitelmia ja pysyä siinä. Yhtenä tärkeimmistä taidoista voisi mainita yhteistyötaidot muiden ihmisten ja koirien kanssa sekä kyvyn noudattaa ohjeita.

– Kansainväliseen toimintaan tähtääviltä koirakoilta puolestaan vaaditaan vielä paljon enemmän, sillä koulutukseen hyväksytyt henkilöt käyvät läpi rauniopelastamisen koulutuksen. Toimintaan haetaankin ihmisiä, jotka jäävät ja kouluttavat yhden koiran sijaan aina uuden ja uuden. Meillä kaikilla on takana jo useita nyttemmin edesmenneitä pelastuskoiria. Osa on ollut mukana toiminnassa ”vasta” 15 vuotta, osalla on takana jo yli 30 vuotta.

Pelastuskoira ei ole koskaan valmis

Pelastuskoiran kouluttaminen eroaa paljon monen muun lajin kouluttamisesta, koska kilpailut ja kokeet ovat vain välietappeja matkalla lopulliseen päämäärään.
– Tarvitsemme koko ajan uusia harjoituspaikkoja. Nuoren pennun kanssa perusasiat voi kouluttaa hyvin pitkälle yhdessä paikassa, vaikkakin erilaisia paikkoja tarvitaan jo alkuvaiheessakin. Kun koira on saavuttanut perusosaamisen, ei yhdessä paikassa kannata harjoitella montaa kertaa. Tarvitsemme koiria, joiden työskentely on yhtä varmaa paikasta riippumatta, Himanen kertoo.

Laaksosen mukaan Suomessa ei ole rajoitteita sille, minkä rotuinen pelastuskoiran pitää olla. Koiran pitää olla riittävän kokoinen: liian pieni on yleensä huono, samoin liian suuri koira. Koiran tulee olla ketterä, pystyä itsenäiseen työskentelyyn, olla hyvin ja helposti ohjaajan ohjattavissa niin lähietäisyydellä kuin hyvinkin kaukana. Koiran pitää olla rohkea, mutta ei kuitenkaan hullunrohkea. Pelastuskoiralla ei saa myöskään olla arkuuksia. Pelastuskoiralle tulee rakentaa jo pennusta lähtien kova motivaatio, eli halu tehdä työtään.

Etsinnöissä osallistuvilla on vaitiolovelvollisuus ja tästä syystä etsintöjen kulusta tai onnistumista ei voi kertoa. Jotkin onnistumiset poliisi julkaisee, tai sitten koira voidaan palkita sankarikoiran arvonimellä onnistumisestaan.
– Tärkeänä onnistumisena pidämme sitä, että osaamme kouluttaa koirat ja ohjaajat pitkäkestoiseen työhön ja siihen, että toiminta on luotettavaa. Usein ajatellaan, että onnistuminen on sitä, kun ihminen löytyy. Totta kai se on hienoa, mutta liian usein unohdetaan, että aivan yhtä tärkeää on tieto, että alue on tyhjä, eli sieltä ei ole saatu reaktiota, tai koira on reagoinut johonkin. Näiden tietojen avulla voidaan sitten kohdentaa etsintää uusille alueille, kertovat naiset lopuksi.

Tanja Virtanen

Päike on löytänyt maalimiehen.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: