Perheenisän esikoiskirja syntyi tuhat sanaa kerrallaan

Jussi Suomela asetti itselleen kirjoitustavoitteen ja pitäytyi siinä.

Nelli Spännäri

Kauanko menee aikaa kirjan kirjoittamiseen, kun on kolmen lapsen isä?
Vastaus, tai ainakin salolaisen Jussi Suomelan vastaus, on kaksi kuukautta. Sen jälkeen vielä kaksi kuukautta, että kirja on oikeasti ulkona. Eli kaiken kaikkeaan neljä kuukautta.
Jussi Suomelasta tuli esikoiskirjailija runsas kuukausi sitten, kun hänen kirjansa Pohjoisen patriootit julkaistiin huhtikuun 10. päivä.

Palomiehenä työskentelevä Suomela oli kirjoittamisensa kanssa hyvin jämpti. Hän löysi tiedon, että suomenkielisen kirjan kirjoittaminen vaatii 60 000 sanaa ja sen hän kirjoitti.
-Siihen minä tähtäsin ja sain sen lopulta aikaiseksi. Asetin tavoitteeksi vähintään 1 000 sanaa päivässä ja käytin samaa menetelmää, kuin lukioaikana. Pakotin kirjoitusinspiraation ulos. Välillä tekstiä tuli helpommin ja toisinaan vaikeammin.

Lukion jälkeen Suomelan vähäinenkin kirjoittaminen hiipui, mutta hän luki aktiivisesti kaikkea laidasta laitaan. Lopulta Suomela koki, että tarvitsee keinon, jolla saisi purettua ajatuksiaan ja näin löysi kirjoittamisen ja sen tuoman hyvänolon tunteen. Kirjan ideakin on muodostunut hänellä ajan myötä. Suomela on löytänyt taustamateriaalia historiasta ja keskustelusta siitä, mihin suuntaan maailma on nyt menossa.
-Hahmot alkoivat elää kuin omaa elämäänsä. Kaikki oli mielessäni valmiina, asiat vain piti päästää ulos. Tunne oli samanlainen, kuin olisi lukenut kirjaa, mutta saisi itse vaikuttaa kirjan tapahtumiin.
-Kirjan genreä on yksiselitteisesti vaikea luokitella. Ehkä se on jonkinlainen yhdistelmä poliittista jännäriä, toimintaa ja maailmanloppudystopiaa, tai utopiaa, maustettuna tietenkin ripauksella romantiikkaa.

Kirja on tehty omakustanteena ja se piti itse taittaa. Suomela teki sopimuksen Books on demandin kanssa. He hoitivat kirjan painamisen sekä levittämisen. Kirja on myynnissä verkkokirjakaupoissa sekä lainattavissa Salon kirjastosta.

Kirjasta on ainakin tähän asti kantautunut Suomelan korviin pelkkää positiivista, mutta hän tiedostaa sen, että se ei välttämättä ole koko totuus. Hänelle tärkeä tuki ja palautteen antaja jo kirjoittamisen aikana oli oma vaimo.
-Aina, kun sain luvun valmiiksi Saija-vaimoni luki sen. Haluankin kiittää häntä ja kaikkia, jotka ovat olleet kirjan tekemisessä mukana.

kommenttia