Aava-Maria Högström purskahti itkuun, kun hän meni työterveyslääkäriin burnoutin takia ja ensimmäistä kertaa lääkäri kysyi häneltä: haluaisitko apua sun lihavuuteen. Kysymys tuli täysin ilman syytöksiä ja ymmärryksen kautta.
– Totesin heti, että kyllä. Siinä kohtaa olin vuosia kamppaillut pomppivan painoni kanssa ja kokeillut kaikki laihdutustekniikat ja dieetit, mutta tulokset olivat väliaikaisia. Vuosien aikana minulle on tullut myös 2. tyypin diabetes, jota hoidan Ozempic-lääkkeellä, Högström kertoo.
Hän jonotti leikkaukseen vajaat pari vuotta ja ajoi sen vuoksi Poriin, koska sinne oli lyhyempi jono. Siinä kohtaa välimatka ei ollut enää este. Vatsalaukunohitusleikkaus tehtiin marraskuussa viime vuonna, ja nyt Högströmin vatsalaukku on tulitikkurasian kokoinen. Kiloja juhannuksen tienoilla oli lähtenyt reilu kolmekymmentä ja edessä oli leikkauksenjälkeinen kontrolli, jotta voidaan todeta leikkauksen onnistuneen. Kontrolliin ei ole asetettu mitään painotavoitetta, sillä mittarina ei ole pelkkä vaa’an näyttämä lukema, vaan myös Högströmin olotila.
– Kyllä nyt tuntuu hyvältä ja jaksaminen on parantunut, mutta minua röyhtäyttää nykyään enemmän. Omiksi tavoitteikseni asetin sen, että pääsisin eroon verenpaine- ja diabeteslääkityksistä ja selkä- ja polvikivut vähenisivät.
Facebookissa Högström kuuluu lihavuusleikkausryhmään, jossa jäsenet ovat leikkauksessa olleita, sinne meneviä ja sitä miettiviä. Högström löysi ryhmästä ihmisen, jonka kanssa rupesi viestittelemään.
– Kävi ilmi, että me olemme menossa leikkaukseen samaan sairaalaan, samana päivänä. Esitimme molemmat toiveen, että pääsisimme toipumaan samaan huoneeseen. Se onnistui, Högström iloitsee.
He majoittuivat Satakunnan sairaalan vastasynnyttäneiden osastolla, kun sairaala oli niin täynnä – se nauratti. Kotiutumisen jälkeen viesteissä vertailtiin olotiloja ja oireita, mutta nykyään viestittely on satunnaisempaa.
Högströmillä oli vain hetkellinen katumushetki pian leikkauksen jälkeen.
– Toinen yö leikkauksen jälkeen, jonka vietin kotona, oli vaikea. Mieheni oli työreissulla ja olin yksin kotona kissojemme kanssa. Jouduin nukkumaan alakerran sohvalla, koska en päässyt kiipeämään yläkertaan. Kipujen kanssa yksinään siinä tuli mietittyä, mitä tuli tehtyä, Högström muistelee.
Hän on kiitollinen lääkärille, joka esitti ratkaisevan kysymyksen, jolla hän sai apua. Lihavuudenhoito kun ei ole helppoa tai yksiselitteistä. Siihen vaikuttaa moni asia.
– Ihmisten geneettiset erot ovat iso tekijä, joillakin sitä painoa vaan tulee helpommin. Lihavuuden lääkehoitokin on vielä erittäin kallista ja leikkausjonot pitkiä.
Hän tietää myös muutaman tapauksen, jossa leikkauksen lopputulos on ollut aivan eri ihminen.
– Kun painoa on pudonnut paljon, ihmisen itsetunto on käynyt varmaan nousuun ja vietti ruvennut viemään. Sen jälkeen elämä on kokenut monenlaisia muutoksia.
Högström on niin nuori, että apu tuli oikeaan aikaan. Hän kokee, että saa hoidon avulla monta arvokasta elinvuotta lisää.
Lihavuuden hoitoa suunnitellaan yhdessä
Valtakunnan uutisissa on käsitelty viime aikoina paljon lihavuuden hoitoa, nimenomaan Ozempic-lääkitystä ja leikkaushoitoa. Yle uutisoi tämän vuoden helmikuussa aiheesta: Turun yliopistollisen keskussairaalan gastrokirurgian professorin Paulina Salmisen mukaan tarve lisätä lihavuusleikkauksia Suomessa on suuri. Suomessa tehtiin viime vuonna 1350 lihavuusleikkausta, vaikka tarve olisi 3 500 – 4 000.
Salolainen ravitsemusterapeutti Annukka Ruska toimii työterveydessä ja syömishäiriöyksikössä terapeuttina, ja hänen vastaanotolleen tulee ihmisiä usein monesta eri syystä: esimerkiksi lihavuuden liitännäissairauksien, kuten ahmintahäiriön takia, tai kun lääkärin kanssa on puhuttu lääkehoidon mahdollisuudesta lihavuuden hoitoon.
– Kohtaan työssäni ihmisiä, joilla on erilaisia kokemuksia lihavuuden hoidosta. Kohdatuksi tuleminen on monilla todella erilaista.
Hoitotavassa ratkaisee lihavuuden taustasyyt, joita pohditaan yhdessä asiakkaan kanssa.
– Leikkaus on myös vaihtoehto, kun muita keinoja on kokeiltu. Lihavuuden taustalla olevat syyt ovat ratkaisevassa asemassa hoitotapaa miettiessä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja jokainen on erilainen, Ruska sanoo.
Lääkitys ja leikkaus eivät ole yksistään ratkaisuja, jos keho- tai ruokasuhteessa on ongelmia. Eikä laihtuminen takaa hyvää kehosuhdetta. Hyvä ruoka- ja kehosuhde vaikuttavat positiivisesti elämänlaatuun ja vääristyneen ruokasuhteen korjaaminen myös luo pohjaa pysyvän elämäntapamuutoksen tekemiseen. Yksilöllisesti tarkasteltavaksi jää se, että tarvitaanko tueksi lihavuuden lääke- tai leikkaushoitoa.
Lihavuuden hoito vaatii pitkäjänteisyyttä ja tukea ja oikeanlainen kohtaaminen terveydenhoidossa on tärkeää.
Ruska tietää, että tunteet ja syöminen liittyvät vahvasti yhteen.
– Ahmiminen on usein taustasyynä lihavuuteen. Tunteiden käsittely syömisellä on yleinen haaste. Myös ADHD:n dopamiinivaje on yksi syy lihavuuteen, jolloin dopamiinia haetaan muualta, kuten ruoasta.
Lihavuuden lääkehoito on vielä kallista. Viiden pistoskynän hinta on runsaat sata euroa, ja paketti kestää kuukauden. Lääkkeestä ei saa kelakorvausta ilman diabetesdiagnoosia. Lihavuusleikkauksetkin maksavat tuhansia euroja.
Nelli Spännäri
