
– Kyllä minä pyyhkäisin ensimmäisenä oikealle, mutta Aki laittoi ensimmäisen viestin. Siinä luki varmaan, että ”moi, mitä kuuluu”, Maria Saarikangas muistelee. Alun perin algoritmit yhdistivät salolaislähtöisen Saarikankaan ja kuusamolaislähtöisen Hummastin, mutta jo ensitapaamisella rakkaus kuitenkin kuohui kuin Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyn koski. Voidaanko kohtaamista luonnehtia kohtaloksi?
– Minä ajattelen, että kaikki ihmiset, jotka tulevat eteen, on tarkoituskin tavata, Saarikangas pohtii viisaasti.
Kesäkuussa rakkaustarina saa huipennuksensa Salossa, Uskelan kirkossa, kun pariskunta vihitään.
Saarikankaan ja Hummastin häiden teemana on luonto ja kierrätys.
– Olemme luontoihmisiä. Luonto on minulle rauhoittumisen paikka, jossa lataan akkujani. Emme juurikaan osta kotiimme uutta, vaan hyödynnämme kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, Saarikangas summaa. Pariskunnan kotona kierrättäminen näkyy muun muassa itse tuunattuina huonekaluina ja yhteisinä kirppislöytöinä.
Häissä kierrätysteema näkyy paitsi logistiikassa, myös juhlapaikan koristelussa. Saarikangas pyrkii käyttämään materiaaleja, joita hänellä jo on hallussaan. Hän kauhistuu ajatusta roskaavista hääjuhlista.
– Poistohyllystä löysin vanhan kirjan, jonka sivuja raaskin leikata sydämiksi. Mitään klassikkokirjaa en olisi raaskinut tuhota, Saarikangas naurahtaa. Häissä on keskitytty luonnonmateriaaleihin. Esimerkiksi morsiuspuvun materiaalina on ekologinen pellava.
– Sormuksemme ovat kultasepäntyötä kierrätyskullasta, Saarikangas kertoo.
Materian sijaan pariskunta tahtoo hääjuhlassaan panostaa tunnelmaan.
– Olen aina halunnut perinteiset kirkkohäät. Minulle musiikki on tärkeää, joten olemme panostaneet bändiin, Saarikangas lisää.
– Kun häät ovat Salossa, ei vieraille tule paljon ajamista. Meillä on kummallakin isot perheet ja monta sisarusta. Haluamme myös, että kenenkään ei tarvitse meidän häitämme varten käydä ostamassa uutta vaatetta, Saarikangas huomauttaa. Ekologisuus on molemmille tärkeä arvo. Ehkä kierrätysteemaisten häiden takaa kuultaa myös huoli Maapallosta.

– Näen, että tässä on kaksi asiaa: ympäristön suojelussa tärkeämpää on elinympäristöjen suojelu. Erityisesti virtavedet pitäisi suojella. Ilmastonmuutos on tieteellinen fakta, jonka suhteen jokainen tekee itse omat valintansa. Mutta vaelluskalakannasta kyllä olen huolissani. Niitä uhkaavat ylikalastus ja kalankasvatuksen kautta leviävät taudit, Hummasti pohtii. Hän rentoutuu kalastamalla ja nauttii pohjoisen maisemista. Erämaa ja kauniit vesiputoukset vetävät pariskuntaa puoleensa.
– Lohta kun perhokalastaa, silloin keskittyy siihen hommaan eikä mihinkään muuhun, Hummasti sanoo.
– Ei siinä voi paljon muuta miettiäkään. Kun joki virtaa, niin sitten on äkkiä kumossa. Minä ainakin lähtisin heti virran mukana, Saarikangas vitsailee.
– Mutta ei sitä pidä nii syvälle mennä. Pitää olla vähän mietovirtaisemmassa paikassa. Kalat on monesti niin säikkyjä, että kalastaminenkin onnistuu paremmin, kun ei seiso niin syvässä vedessä, Hummasti neuvoo hyväntahtoisesti. Siitä asiasta Saarikangas ja Hummasti ovat yhtä mieltä, että häissä ei tarjoilla norjalaista kalaa.
Tulevaisuudessa pariskunta haaveilee tavallisesta arjesta, jonka laineet välillä liplattaisivat niin tanssilavoilla kuin kivojen luontokohteidenkin äärellä. Ei liene sattumaa, että juhlapaikankin ikkunassa siintää meri.
Jonna Hellberg-Pitkänen



