Ratsastus on sekä ihmisten että ihmisen ja eläimen välistä yhteistyötä

Salon Ratsastuskeskus Merlitzin nurkissa häärää monia innokkaita hevosharrastajia.

-Ratsastus ei ole vain yksilölaji, vaan oikeasti enemmänkin joukkuelaji. Erityisen tärkeää ja hienoa on se, miten talliyhteisö toimii porukassa.

Näihin Krista Rantasen sanoihin on helppo yhtyä seuratessaan Muurlassa sijaitsevan Salon Ratsastuskeskus Merlitzin iloisesti hälisevää ja pulisevaa joukkoa hääräämässä tallin iltatoimissa. Ratsastus on siinäkin mielessä mukava ja hieman poikkeuksellinenkin harrastus, että ikäjakautuma on harvinaisen laaja. Tallin vanhin ratsastaja on yli seitsämänkymppinen Maija ja heti ovella vastaan tulee tallin nuorin ratsastaja, vasta nelivuotias Aleksi Helskyaho. Eikä tässä vielä kaikki: Aleksi on aloittanut jo kaksivuotiaana!
-Meillä on tuttuja, jotka kysyivät kiinnostaisiko ratsastus meitä ja Aleksi innostui heti. Tähän asti olen kuljettanut häntä ja laittanut hepat valmiiksi, mutta tänä syksynä aloitin ratsastuksen itsekin. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö, mutta mummolassa oli hevosia, joten olen tottunut niihin, kertoo Aleksin äiti Kati Risto.

Aleksi silittelee lemppariponiaan Viljoa.
-Se on lemppari, koska saan ratsastaa sillä ihan itse! Mitään taluttajia ei siis tarvita, kun Aleksi ratsastaa Viljolla.
-Me olemme päättäneet, että Aleksista tulee seuraava Jone Illi, naurahtaa Krista ja muu joukko nyökyttelee hyväksyvästi. Jone Illi voitti esteratsastuksessa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 2022.

Kymmenettä toimintavuottaan viettävän Merlitzin talliporukassa erityisen hyvin edustettuina ovat äiti-tytärparit, omistajista lähtien. Eliisa Merivirta ja hänen tyttärensä Elena ovat tallin omistajia ja vastaavat myös opetuksesta. Toinen tytär Malviina hoitaa talouspuolta.

Krista Rantasen tytär, 13-vuotias Halla Tuominen aloitti ratsastuksen kolmisen vuotta sitten, Krista itse on ratsastanut jo kymmenen vuotta.
-Esteratsastus on siitä harvinainen laji, että siinä kilpailevat ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikki samalla viivalla. Kilpailimme syyskuun puolessa välissä Ypäjällä Hevosopiston hallikauden avajaisissa Hallan kanssa samassa 80 cm esteluokassa.

Kisaaminen on mukavaa, mutta kaikkein hienointa on yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen, jota porukka osoittaa kisojen lähtötohinoissa.
-Täällä ollaan aamuviideltä paikalla ja hoidetaan kimpassa hevosten huolto ja ruokinta, pikku Aleksikin oli mukana. Kaksi hevoskuljetusautoa, kymmenen hevosta ja toistakymmentä kilpailijaa pakattiin matkaan ja lähdettiin kohti Ypäjää.

Äitien ja tyttärien lisäksi tallilla pyörii 14-vuotiaan Emmin ja 13-vuotiaan Mintun tyyppisiä ystävyksiä, joiden äitien mielestä Eliisa Merivirralla on tyttöihin nähden enemmän auktoriteettia kuin vanhemmilla. Nuoret voi turvallisin mielin viedä Eliisalle ”hoitoon”.

Tyttöjen äidit hoitavat kuljetuksen, muonituksen ja kustannukset, mutta eivät itse ratsasta.
-Vielä, huikkaa Krista iloisesti.

Ratsastus on suurimmaksi osaksi tyttöjen ja naisten harrastus, mutta yksi pariskuntakin joukosta löytyy. Varttuneemmille ja varovaisemmille ratsastajille on ns. tätitunteja.
-Tädit ja Jori, hihkaisee joku ja pariskunnan toista osapuolta Joria naurattaa.

Eliisa on erityisen tarkka siitä, ettei tallilla kiusata ketään.
-Täällä tehdään asioita yhdessä ja opitaan vastuullisuutta ja rauhallisuutta.

Mahtaakohan sellaista tallia ollakaan, jossa ei olisi myös koiria? Tallin käytävillä pyörii ystävällismielinen jackrusselinterrieri, 14-vuotias toimitusjohtaja Pesonen.

Myös Pesosen poika Nyyssönen käy tervehtimässä.

Mikä ihana paikka!

Elina Koskinen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: