Korisliigan finaalien avausottelussa Loimaa Bisons oli hätää kärsimässä Kataja Basketin kotikentällä, mutta toisessa osaottelussa Turun HK-Areenalla Bisons luuttusi lattiaa joensuulaisilla. Oman ”ekologisen lokeronsa” biisonilaumasta kevättalvella löytänyt Roope Ahonen, 24, vakuuttaa, että väsy ei iske, vaikka finaalisarjan ottelutahti on kiivas.
– Eka peli oli ihan karseaa katsottavaa, Ahonen pudistelee päätään muistellessaan Bisonsin 84–62-tappiota Joensuun Mehtimäen Jäähallissa.
– Kahdella ekalla puolivälieräkierroksella puolustimme tosi hyvin joukkueena, noudatettiin konseptia ja tiedettiin, mitä taktisia juttuja halutaan toteuttaa. Sitten finaalien ekassa pelissä juostiin puolustuksessa perässä, Teemu (Rannikko) syötteli meidät ihan kumoon ja hyökkäyspelikin oli arpomista.
Keskiviikkona Turun HK-Areenan siirtoparketille astelikin aivan eri joukkue kuin maanantaina Joensuussa. Kataja ei päässyt kuskin penkille missään vaiheessa ottelua, kun vuosien 2012 ja 2013 Suomen mestari pisti tuulemaan.
– Me löydettiin tokaan peliin ihan eri energia. Oltiin paljon aktiivisempia, prässättiin hyvin ja pakotettiin Kataja vaikeisiin ratkaisuihin. Totta kai niillä on kovia yksilöitä, jotka pistää kovia heittoja sisään, mutta mitä vaikeammaksi me niiden työ tehdään, sen vahvemmilla me ollaan, Ahonen arvioi.
Vaikka Bisonsilla oli kauteen lähdettäessä koossa Suomen mittakaavassa harvinaisen nimivahva ryhmä, loimaalaiset eivät päässeet missään vaiheessa runkosarjaa mukavuusalueelleen. Otteet ailahtelivat VTB-liigan Lokomotiv Kuban -voitosta Korisliigan vierastappioon Lapualla.
Monet odottivat pahaa, kun luottolaiturit Matti Nuutinen ja Ville Mäkäläinen joutuivat jättämään kauden kesken loukkaantumisten vuoksi, mutta lopulta tehokaksikon poissaolo pakotti Bisonsin keskittymään olennaiseen. Ahosen mukaan Bisons on selviytynyt tulikokeestaan kunnialla.
– Kyllä me jo runkosarjan aikana hitsauduttiin niin hyvin yhteen kuin tiivis ottelutahti, amerikkalaispelaajien vaihdokset ja loukkaantumiset antoivat myöten, Ahonen arvioi.
– Totta kai siitä oli etua, että monet jätkät tunsivat toisensa jo entuudestaan. Martin Zenohan on puolestaan voittanut jo kaksi mestaruutta ja tiesi, miten hommat täällä toimii. Me ollaan haluttu kauden alusta asti olla parhaimmillaan pudotuspeleissä, eikä se halu ole loppunut edes silloin, kun Matti ja Ville joutuivat leikistä pois.
Myös Ahonen on pelannut parhaat ottelunsa nyt pudotuspeleissä. Penkiltä tulevan pelinrakentajan roolissa on ollut totuteltavaa maajoukkuemiehelle, joka on ollut aiemmissa joukkueissaan hyökkäyspään ykkös- tai kakkosvaihtoehto, mutta salolaislähtöisen takamiehen rutiini on näkynyt kovissa paikoissa – kuten 16 pisteen purkauksessa finaalien toisessa osaottelussa.
– Yleensä olen tottunut pelaamaan enemmän pallon kanssa, mutta tässä joukkueessa on parhaimmillaan 8-9 jätkää, jotka pystyvät ratkaisemaan pelin hyökkäyspäässä. Tämä on ollut opettavainen prosessi ja uskon löytäneeni roolini tässä joukkueessa.
Korisliigan finaaleissa palataan tositoimiin lauantaina Joensuussa, jonka jälkeen neljäs ottelu pelataan toisella puolella Suomea – Turussa – sunnuntaina. Kevät on pitkällä ja pelattu kausi painaa pelaajien jaloissa, mutta Ahonen vakuuttaa, että kumpikin joukkue juoksee tuorein jaloin kentälle kolmannessa ottelussa.
– Tämähän on kauden hienointa aikaa. Ihan varmasti jokainen jätkä kummassakin joukkueessa nauttii siitä, että saa olla mukana näistä peleissä, vaikka ei olisi yhtään välipäivää.
Kiivaaseen ottelutahtiin viittaaminen saa Ahosen virnistämään: seitsemänkymmenen ottelun runkosarjan jälkeen finaalien tahdissa ei ole mitään uutta.
– Kun pelattiin Korisliigaa ja VTB-liigaa rinnakkain, meillähän oli niitä päiviä, että tultiin Venäjältä Helsinki-Vantaalle ja suoraan illaksi peliin. Oli kolmea peliä neljään päivään. Nyt saadaan sentään pysyä kotimaassa.
