Sällylä omistanut elämänsä lintujen tarkkailulle

Halikonlahden lintutornit ovat suosittuja lintuharrastajien keskuudessa. Seppo Sällylä kiinnostui linnuista jo koulupoikana.

Luontotoimittajana ja saaristo-oppaana pitkän uran tehnyt Seppo Sällylä on käynyt Halikonlahdella tarkkailemassa lintuja jo vuodesta 1968 eikä ole koskaan nähnyt vettä niin alhaalla kuin se on nyt. Huhtikuun kolmannella viikolla Halikonlahdella on noin kaksituhatta lokkia: nauru- harmaa- ja kalalokkeja. Taustalla on metsä- ja valkoposkihanhia, ja on vielä kuoveja ja töyhtöhyyppiäkin. Aurinko paistaa ja lokkien kirkuna soi korvissa.

– Kuiva liete on lämmintä lintujen alla, ne ottavat mollikkaa siellä, sanoo Sällylä.

Kuovit lentävät Halikonlahdelle Belgian ja Hollannin lieterannoilta, jossa talvehtii miljoonia kahlaajia.

– Samalla tavalla kuin täällä Halikonlahdella, noilla Hollannin ja Belgian rannoilla on satoja metrejä lietettä, jossa elää paljon pieniä toukkia.  Linnut saavat niistä hyvää ravintoa, Sällylä kertoo.

Halikonlahti lintutorneineen on salolaisille helposti saavutettavissa oleva luontokohde.

– Joskus kun käyn täällä viikonloppuisin, niin parkkipaikalla saattaa olla jopa viisikymmentä autoa. Eivätkä kaikki kävijät ole ornitologeja vaan monet ovat ihan vain luonnonystäviä, sanoo Sällylä ja lisää, että lintuharrastajat tarvitsevat lintujen havainnointiin hyvät kiikarit, lintukirjan ja mukavat ulkoiluvaatteet.

Perniöstä kotoisin oleva Sällylä kiinnostui linnuista jo koulupoikana. Hän kiersi 60-luvulla Lapin tuntureita nyt jo edesmenneen isänsä kanssa, kiinnostus luontoon syntyi noilla matkoilla.

– Isäni keräsi linnunmunia 30-ja 40-luvuilla ja minä tein sitä 60-luvulla. Silloin sitä pidettiin hyväksyttävänä, kertoo Sällylä.

Itsenäisten lintuhavaintojen tekemisen Sällylä aloitti syksyllä 1966, ja hänellä on edelleen tallessa ensimmäiset kirjoittamansa havainnot.

– Olin kirjoittanut 12-vuotiaan pyöreällä käsialalla: ”Pieniä, ruskeita lintuja”, kuvailee hän.

Ajan mittaan Sällylän merkinnät muuttuivat listoiksi havaituista lintulajeista ja hänen tekemiensä havaintojen määrä on vaikuttava. Esimerkiksi Bengtskärin puolentoista hehtaarin kokoisella saarella hän on tehnyt havaintoja 199:tä lintulajista.

– Suomessa olen nähnyt yhteensä 406 lajia. Täällä pesii noin 250 lajia, joten loput Suomessa nähdyt lajit ovat bongattuja, Sällylä muistelee, ja selventää että hän ei tarkoita tässä yhteydessä bongaamisella kaikkia lintuhavaintoja, vaan ainoastaan sellaisia havaintoja, jotka on ensin joku toinen henkilö tehnyt harvinaisesta lintulajista.

Suomessa toimii Bongariliitto, jolla on kehittyneet viestintäkanavat. Nykyään voi saada kännykkään viestin, jos jossain päin Suomea havaitaan harvinainen lintulaji.

Syksyllä 1974 Sällylä oli nuorena biologian opiskelijana perustamassa Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry:tä, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi. SSLY ry täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Tänä vuonna Sällylä toimii yhdistyksen varapuheenjohtajana.

Sällylä on ollut myös mukana ideoimassa ja tekemässä kahta Halikonlahdella sijaitsevaa lintutornia. Ensimmäinen lintupolulla vastaan tuleva torni on rakennettu vuosina 1985-1986, ja sen nimi on Timali-torni. Timali on eksoottisen lintuheimon nimi.

– Tornin nimi tulee siitä, että näin 13.5.1985 tornin kohdalla ruovikossa Suomen kolmannen partatiaisen. Havainto veti paikalle yli 500 bongaria, muistelee Sällylä.

Partatiainen eli viiksitimali on pitkäpyrstöinen pikkulintu, joka pesii ruovikossa. Myöhemmin luonnonsuojeluyhdistyksen väki teki partatiaisen havaintopaikalle lintutornin talkoilla ja nimesi sen Timaliksi.

Toisen lintutornin rakensi Ely-keskus.

– Nyt molemmat tornit pitäisi jo uusia, sillä ajan mittaan niiden rakenteet lahoavat, Sällylä sanoo ja lisää että Timali-tornin viereen aletaan rakentaa uutta tornia vielä kuluvan vuoden aikana.

Linnut muuttavat takaisin pohjoiseen vasta kun ilma on tarpeeksi lämmin kullekin lajille ja niille on ravintoa.

– Sitä tosin ei ole kukaan selvittänyt, miten haarapääsky tietää päiväntasaajalla, että nyt siellä pohjoisessa lentää jo perhosia, että nyt kannattaa lähteä muuttomatkalle, kertoo Sällylä.

Huhtikuun alussa ollut lyhyt takatalvi synnytti Paimiossa uuden Suomen ennätyksen, kun kolme tuhatta muuttomatkalla ollutta töyhtöhyyppää kääntyi takaisin.

– Niiden oli pakko palata etelään päin, sillä ne ovat kahlaajia, ja pellot olivat täällä lumen ja jään peitossa, selvittää Sällylä.

Ensimmäiset töyhtöhyypät saattavat tulla Suomeen jo tammikuussa, ja jos tulee liian huonot säät, ne lentävät takaisin Skåneen tai Saarenmaalle odottamaan kevään etenemistä.

Kevät alkaa Suomessa helmikuun lopulla, tuolloin tänne saapuu esimerkiksi kiuruja, sepelkyyhkyjä ja varislintuja.

– Näiden lintujen paluuta ei välttämättä huomaa, sillä naakat ja varikset osaavat talvehtia, siksi niitä kutsutaankin osittaismuuttajiksi, kertoo Sällylä.

Haastattelua tehdessä Halikonlahdella oli paljon vesilintuja: metsä- ja valkoposkihanhia. Myös siperialaisia tundrahanhia on tänä keväänä ollut paljon, kymmeniä tuhansia.

– Linnut pysähtyvät Lounais-Suomessa, sillä idässä ja pohjoisessa on vielä paljon lunta, sanoo Sällylä.

Huhtikuun lopulla tulevat Suomeen myös ensimmäiset haarapääskyt ja räystäspääskyt. 

– Vapun tienoilla alkavat tulla hyönteissyöjät. Punarintakin on hyönteissyöjä, mutta se on karaistunut ja siksi se saattaa talvehtiakin, Sällylä kertoo.

Hyvin kylmänarat linnut, esimerkiksi yölaulajat, kuten luhta- ja viitakerttuset, ovat viimeisiä tulijoita. Ne ovat lintuja joita ei juuri koskaan näe, sillä ne laulavat öisin. Luhtakerttusta sanotaan mestarilaulajaksi.

– Jos tuntee lintujen laulua, voi kuulla samasta puskasta kahdentoista eri lajin laulua, mutta siellä onkin vain luhtakerttunen, joka on omaksunut toisten lajien laulua, Sällylä kertoo.

Muutto hiipuu toukokuun lopulla, jolloin osa linnuista jo pesii ja osalla on poikasetkin.

Lintujen muutto ei koskaan lakkaa. Sällylä kertoo olleensa joskus juhannuksen jälkeen ulkosaaristossa tarkkailemassa lintuja ja nähnyt siellä harmaasieppojen lentävän luoteeseen.

– Ne olivat vasta tulossa Afrikasta. Ne saattoivat olla nuoria lintuja, jotka eivät pesineet vielä sinä kesänä, Sällylä pohtii.

Ja toisaalta esimerkiksi töyhtöhyyppien voi nähdä syysmuutolla jo toukokuun lopulla. Töyhtöhyyppänaaraat lähtevät muuttomatkalle aikaisin, sillä koiraat jäävät hoitamaan poikaset.

– Emot munivat ja hautovat, mutta sen jälkeen lähdetään viettämään kesää tyttöjen kanssa Eurooppaan, kertoo Sällylä.

Viimeisiä syysmuuttajia ovat laulujoutsenet. Sällylä on nähnyt laulujoutsenten lähtevän syysmuutolle tammikuun puolivälissä.

– Ne lähtevät vasta kun on pakko, kun on viisikymmentä senttiä lunta ja oraspellot ovat jäässä, hän sanoo.

Muuttomatkat ovat linnuille vaarallisia ja siksi pikkulinnuille on kehittynyt yömuutto. Pikkulintuja uhkaavat saalistajat saalistavat eniten päiväsaikaan.

Linnut käyttävät muutossa hyväkseen tähtikarttaa, coriolis-voimaa ja magneettikenttiä.

– Kottaraista on tutkittu siten, että linnun häkin yläpuolelle on heijastettu erilaisia tähtikarttoja ja huomattu että kottarainen muuttaa suuntaansa tähtikartan vaihtuessa, Sällylä sanoo.

Sällylän kiinnostus lintuihin on vienyt häntä matkoille ympäri maailman, ja hän on nähnyt maapallolla elävistä 10 000:sta lintulajista noin 2 000. Nyt eläkkeellä Sällylä matkustaa edelleen vanhojen kavereidensa kanssa.

   – Meillä on hyvä porukka, Sällylä toteaa ja lisää vielä, että lintuhavaintoja hän tekee enää vain itseään varten.

Kirsi Kainulainen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: